Kulutusmuutos #1: Vaateostosten minimointi
Tänään on juuri sopiva hetki pyöräyttää käyntiin ensimmäinen kulutusmuutos, ja tuntuu myös sopivalta aloittaa omasta itsestään ja ostohaluistaan.
On ilmeistä, että emme voi jatkaa kuluttamista samalla mitalla kuin nykyään, jos haluamme maapallon pysyvän mieluisana asuinpaikkana niin meille kuin muillekin eläimille. Ongelmilta ei voi sulkea silmiään: esimerkiksi Tyynenmeren jätepyörre, mikromuovit, suomalaisten tekstiilijätteen määrä ja jätteenpolton ongelmat tulevat säännöllisesti vastaan uutisissa ja herättävät kauhunsekaisia tunteita. Yksi helpoimmista luontoa säästävistä muutoksista on yksinkertaisesti ostaa vähemmän. En väitä, että ostamisen vastustaminen olisi helppoa itsessään, koska sitä se ei yleensä ole, mutta toiminnan tasolla ei usein tarvitse liikuttaa pikkusormeaankaan: vain olla toimimatta, olla ostamatta.
Henkilökohtaiset vaateostokseni ovat vähentyneet jo sen myötä, että meillä on vauva. Aika ja kiinnostus kaupoissa pyörimiseen on vähentynyt entisestään jo siksi, että vaunujen kanssa rekkien välissä puikkelehtiminen ei mielestäni ole yhtään miellyttävää. Synnytyksen jälkeen mietitytti myös se, mihin painoon kroppani asettuu. Suurin syy ostamisen vähentämiseen on kuitenkin se, että uuden haaliminen ahdistaa minua. Ahdistus kyllä hälvenee sillä sekunnilla innostukseksi, kun kaupungilla kaupan ohi kävellessään näkee jotain raikkaan näköistä kevätrompetta. Jos houkutusta pystyy vastustamaan, olo on helpottunut. Ihminen ei koko ajan tarvitse lisää kaikkea.
Tunnen itseni, ja minulle toimiva tapa on sitoutua ostamaan vaatteita mahdollisimman vähän. Päätöksen tekeminen ja siinä pysyminen on minulle helpompaa kuin päättäminen joka kerta erikseen. Mihin aion sitoutua? Ainakin seuraaviin asioihin nyt alkuun.
Perun mainossähköpostit heti.
Jos olen joskus tehnyt ostoksia nettikaupassa, muistaa kyseinen taho minua säännöllisesti sähköpostitse. Houkutuksia on selvästi vähemmän, jos mainospostit peruu heti ensimmäisen saatuaan. Siihen menee noin minuutti, ja linkki löytyy yleensä sähköpostin lopusta.
Vältän Instagramin tai Facebookin kohdennettujen mainosten klikkailua.
Sosiaalinen media tarjoaa kohdennettuja mainoksia tuon tuostakin. Etenkin Instagramissa mainosten määrä on mielestäni lisääntynyt. Onneksi voin päättää, etten klikkaa.
En käy kaupoissa pyörimässä.
Helpoin tapa vastustaa ostamista on pysyä poissa kaupoista. Nykyisessä elämäntilanteessani tämä ei vaadi hirvittävää pinnistelyä. Houkutus on suurin silloin, kun näkee hyvännäköisiä näyteikkunoita, ja sitä tietenkin tapahtuu, jos olen kaupungilla vaikka jonkun oikean tarpeen perässä, mutta hyvä alku on jo se, ettei erikseen lähde kauppoihin pyörimään.
Selaan Facebookin kierrätysryhmiä vain silloin, kun etsin jotain.
Silloin harvoin kun serkkupoikien lainavaatteista ja -tavaroista ei ole ollut apua, olen löytänyt Facebookin kierrätysryhmistä vauvalle lähes kaikki vaatteet ja tavarat, joita olemme akuutisti tarvinneet. Koska lapsi kasvaa ja tarpeita tulee lisää, olen jäänyt ryhmiin roikkumaan siltä varalta, että niihin tulee myyntiin jotain ihanaa. Totuus on, että selailen kymmeniä ilmoituksia päivittäin, koska ryhmät ovat aktiivisia ja uusia asioita tulee myyntiin jatkuvalla syötöllä. Onneksi voin kuitenkin päättää, että estän ryhmien ilmoitukset feedissäni ja selailen niitä erikseen vain silloin, kun tarvitsen jotakin.
Jokaisen ostoksen kohdalla käyn läpi samat kysymykset.
On rehellistä myöntää, että ostaminen ei täysin lopu. Olen ostanut tämän vuoden puolella muistaakseni neljä vaatetta. Ostin tovi sitten kahdet farkut, koska edelliset kuluivat rikki ja löysin mallin, josta todella pidän. Ostin myös laadukkaan Suomessa tehdyn t-paidan, koska se oli malliltaan ja kuosiltaan juuri sellainen, jota tiedän käyttäväni siihen saakka, kunnes se kuluu käyttökelvottomaksi. Lisäksi ostin nettikirppikseltä käytetyn mekon, joka oli hyvässä kunnossa ja näytti siltä, että sitä voi käyttää arjessa ja juhlassa. (En ole vielä ihan varma, oliko se hyvä ostos. Nettikirppisvaatteita ei yleensä soviteta niitä haettaessa ja luulen, että jos olisin sovittanut, mekko olisi saattanut jäädä ostamatta, koska se ei istu moitteettomasti.)
Riippuu varmaan omista ostotottumuksista, onko neljä vaatetta neljässä kuukaudessa paljon vai vähän, mutta minusta se tuntuu paljolta. En halua ryhtyä täyteen ostolakkoon, koska silloin houkutus ostamiseen saattaisi kasvaa entisestään. Pelkään myös, että odottaisin vain lakon päättymispäivää ostoslistan kanssa ja sen päätyttyä sambaisin tieni kauppojen kassoille henkarit käsissä.
Voin silti päättää, että ostan vain tarpeeseen tai silloin, kun siihen on oikein hyvä syy. (Hyväksi syyksi ei riitä, että joku vaate on niiiiiin ihana.) Jokaisen ostoksen kohdalla aion miettiä seuraavia kysymyksiä.
- Onko minulla ennestään vastaava vaate tai useampia? Jos en ole ostamassa korvaavaa vaatetta käyttökelvottomaksi menneen tilalle, miksi tarvitsen uuden?
- Onko minulla vaatekaapissani todiste sille, että tulen todella käyttämään uutta vaatetta? Ostanko siis sen mukaan, millaisia vaatteita todella käytän, vai sen mukaan, millaisia kuvittelen käyttäväni tai ehkä haluaisin käyttää?
- Onko vaate laadukas? Miltä saumat näyttävät? Mitä tiedän vaatteen valmistusprosessista?
- Voinko odottaa vaatteen ostamispäätöksen kanssa viisi päivää? Jos kyse ei ole kirpputorilöydöstä, yleensä voin ja silloin se kannattaa. En ehkä edes muista koko vaatetta enää huomenna, vaikka hetkellisesti se tuntuu olevan juuri minua varten olemassa.
Lähden liikkeelle tästä sitoumuksesta ja palaan myöhemmin siihen, millaisia vaikutuksia päätöksilläni oli. Onko sinulla omia sääntöjä vaatteiden hankinnan suhteen?
