Tiedätkö suunnilleen, kuinka monta vaatetta omistat? Onko vaatteiden lukumäärän arvioiminen silmämääräisesti edes mahdollista vai ovatko vaatteet ripoteltuina eri puolille kotia ja varastoa? Vai ahdistaako pelkkä ajatuskin, että vaatteita pitäisi alkaa laskemaan? Minä päädyin tekemään niin, ja opin taas kuluttamisestani vähän enemmän.

Pähkäilimme tuossa taannoin Ihme Ituhippi -blogin Annan kanssa, mitä kivaa voisimme kirjoittaa yhteistyönä. Saimme idean, että voisimme haastaa toisemme tekemään jonkin sellaisen ekoiluun liittyvän asian, mitä toinen ei ole koskaan tehnyt. Pallottelimme ideoita, ja minulle valikoitui vaatekaappini sisällön kartoittaminen ja pohdinta. Anna taas päätti kokeilla kestovanulappujen tekemistä, ja hänen haasteestaan voit lukea täältä.

Kuvassa on tämänhetkinen suosikkivaatteeni, vanhan mummilani kaapista löytynyt neule, jonka olen hellästi ottanut huomaani ja ristinyt vähemmän mairittevasti maksamakkaraneuleeksi.

Tilastojen mukaan suomalainen ostaa vuodessa yhteensä vaatteita noin 800 eurolla, eli maksaa uusista vaatteista noin 63 euroa kuukaudessa. Kuningaskuluttajan vuoden 2015 vaatehaasteen mukaan suomalaisilla olisi keskimäärin vähän alle 300 vaatetta kerralla kaapeissaan. Yhtä vaatetta suomalainen käyttää noin 7,5 vuotta ja kansainvälisen tutkimuksen mukaan yksi vaate saa yleensä noin 160 käyttökertaa. Puseroita suomalainen käyttää noin 5-6 vuotta ja t-paitoja 4,5 vuotta. Vanhoja vaatteita ja muuta tekstiilijätettä taas heitetään pois vuodessa noin 13 kiloa, joista 10 kiloa sekajätteeseen. Vaatteen hylkäämisen pääsyyt taas ovat kuluttajien itsensä mukaan rikkoutuminen, pesussa vioittuminen tai vaatteen jääminen pieneksi. 2015 tehdyssä tutkimuksessa vain 4 prosenttia ilmoitti vaatteen hylkäämisen syyksi sen, ettei se ollut enää muodikas. Luku kuulostaa minusta järisyttävän epäuskottavalta, mutta uutisjutusta ei pääse tarkastelemaan itse tutkimusta tai sen kysymyksenasettelua, joten tiedä häntä. Vaikuttaisi ainakin siltä, että suomalaiset mieltävät itsensä hirveän järkeviksi kuluttajiksi, vaikka toisaalta 13 vuosittaista kiloa jätetekstiilejä tai 300 vaatetta kaapeissa voisi kertoa muustakin. Ainakin luvut antavat ajattelemisen aihetta.

Minä pukeutujana

Jos olet seurannut tätä blogia pitempään, tiedät, että välttelen uuden ostamista ja jo ennen korona-aikaakin pysyttelin poissa vaatekaupoista, ellen erityisesti tarvinnut jotakin, ihan vain välttääkseni kiusauksia. Olenkin viime vuosien aikana ostanut todella vähän vaatteita, ja niistä vähistäkin suurin osa on liittynyt raskaus- tai imetysajan tarpeisiin. En aio nyt sanoa, että oloni on siitä huolimatta aina varsin tyylikäs ja huoliteltu ilman uusia vaatteitakin, sillä juuri edellä mainitut raskaus- ja imetysaika ovat tehneet sen, että olen vähän eksyksissä vaatemakuni kanssa. En ole toisen raskauden jälkeen myöskään palannut entisiin mittoihini eli en pystyisi käyttämään suurta osaa vaatteistani, vaikka haluaisinkin. Toisaalta en myöskään halua ostaa uusia vaatteita siksikään, että haluaisin mieluummin mahtua niihin vanhoihin. Lisäksi olen tällä hetkellä lasten kanssa kotona eli arkilookini on varsin kotikutoinen, käytännöllinen ja oloni suurimman osan ajasta aika nuhjuinen ilman tätä kotieristystäkin. Kuulostaapa aika hassulta nyt kun kirjoitan asian tähän, mutta näin se vain minun tapauksessani on. Jotenkaan ei kiinnosta olla hirveän skarpin näköinen jossain hiekkalaatikolla mutta samalla tuntuu myös, että vähän haikailee sitä skarppaamista. En selkeästi ole löytänyt asiassa mitään kultaista keskitietä. Muslan Kirsikka Simberg muuten kirjoitti tovi sitten todella osuvasti tästä raskauden ja imetyksen jälkeisestä tyylihämmennyksestä. Samastuin vahvasti.

Nyrkkisääntönä sanottakoon, että tämänhetkinen go to -asuni on pitkä puolihame tai mustat farkut yhdistettynä neuleeseen, collegeen tai t-paitaan säästä riippuen. Kenkien suhteen olen tennarimuija ja takkina toimii Lontoosta 2013 ostettu nahkatakki. Käsilaukkua en käytä kuin erikoistapauksissa, koska mukavuus ennen kaikkea. Huiveista tykkään, ja korvikset – mieluiten kunnon killukkaat – pitää olla aina, hiekkalaatikolla tai ei.  Nyt kun mietin, niin kyllä nuo vaatevalinnat ihan kuulostavat minulta itseltäni. Voisin käyttää melkein samankaltaisia vaatteita työssäkin, tosin siellä tykkään myös polvipituisista puolihameista ja kauluspaidoista. Ehkä edellä mainittu nuhjuisuus onkin siis enemmän univelkaisen 24/7 äitinutturassa hengaavan naisen olotila kuin seurausta siitä, miten pukeudun. Mikään sliipattu leidi en ole koskaan ollut ennen tätä hiekkalaatikkoelämänvaihettakaan, mutta väitän, että esimerkiksi imetysvaatteiden, minun tapauksessani toppien ja rintaliivien, käyttäminen vaikuttaa ainakin minulla siihen, miten siististi koen pukeutuneeni. Nuhju State Of Mind olkoon siis nyt asiaintila, ja varmaankin tässä lähivuosina otan varovaisia askelia kohti vähemmän leikkipuistoisaa olemusta.

Vaatteiden laskeminen

Vaikka minä ja vaatekaappini olemme siis jännittävässä vaiheessa keskinäisessä suhteessamme, halusin silti itsetutkiskella, paljonko vaatteita omistan ja mitä kaapeissani oikein säilytän. Ennen kuin ryhdyin laskupuuhaan, arvioin, että omistaisin noin sata vaatetta. En laske vaatteiksi tässä nyt alusvaatteita, huiveja, kenkiä, laukkuja, sukkahousuja tai muita asusteita. Lisäksi arvelin, että vaatekaapissani on varsin suuri osa – ehkä jopa neljännes – käytettyinä ostettuja tai saatuja vaatteita.

Itse laskemiseen ei mennyt kauaa, koska vaatteeni ovat kaikki saatavilla kaapissa enkä kuulu siihen ihmisten joukkoon, joka pakkaa vanhan sesongin vaatteet aina vuodenajan vaihtuessa  siististi laatikkoon säilöön eikä minulla siis ole vaatteita varastossa (ainakaan toivottavasti!).

Tässä laskennan tulos:

• 5 takkia
• 20 lounge weariksi luettavaa vaatetta (kiva KonMari-termi kaikille maailmanlopun topeille ja pyjamahousuille)
• 13 mekkoa
• 11 hametta
• 8 housut
• 15 pitkähihaista puseroa, neuletakkia tai collegea
• 4 kauluspaitaa
• 6 toppia
• 20 t-paitaa
• 5 urheiluvaatetta
• 7 juhlavaatetta (jotka eivät ole arkikäytössä)
• 6 randomia vaatetta, jotka eivät sopineet edellisiin kategorioihin, kuten alustylli ja uikkarit

Yhteensä 120 vaatetta

Mitä ajatuksia näistä sitten heräsi?

Omistan yhteensä 120 vaatetta. Jos kengät laskettaisiin mukaan, loppusumma paisuisi vielä 12 parilla. Jos alusvaatteet, sukat ja sukkahousutkin laskettaisiin, päästäisiin yli 170 vaatteeseen, mutta jotenkin en pidä niiden laskemista niin olennaisena, koska ne yleensä käytetään ihan loppuun asti eikä kukaan tiemmänsä vaihtele sukka-arsenaaliaan uuteen sen hetken trendejä mukaillen samalla tavoin kuin muiden vaatteiden laita monella on.

Veikkasin mielestäni vaatteiden määrän aika hyvin. Jos karsisin kaapistani muutaman aivan viimeisiään vetelevän vaatteen, olisi kokonaismäärä hyvin lähellä sataa. Yksi asia, minkä opin itsestäni oli se, että säilytän kiikunkaakunkuntoisia vaatteita kunnes ne on käytännössä pidetty loppuun. Etenkin lounge wear -osastoon kuuluvissa vaatteissa oli sellaisia kotihirvityksiä, että moni olisi tehnyt niistä rätin jo hyvä tovi sitten.

Mitä sitten pitäisi ajatella tällaisesta määrästä vaatteita? En haaveile näpsäkästä kapselivaatekaapista, vaan nautin kyllä vaihtoehtojen olemassaolosta. Tuolla vaatemäärällä voikin tehdä ihan loputtomasti yhdistelmiä. (Teenkö silti? Yleensä en.) Silti ilman muuta vähemmänkin riittäisi. Ajattelen, että vähempää kohti olenkin menossa, ihan luonnostaan, koska välttelen impulssiostoksia ja sellaista ”katsotaan, tulisiko tälle käyttöä”-meininkiä, jota harrastin joskus opiskeluaikoina. Mielestäni tunnistan myös nykyään aika hyvin vaatteet, joilla on suuri potentiaali päätyä ylleni vuodesta toiseen. Siinä prosessissa on muuten auttanut muuan ýstävien kanssa skumppalasit käsissä tehty muuttoa edeltänyt vaateinventaario, jossa kävin kaikki vaatteeni läpi ja sovitinkin suuren osan saaden samalla palautetta siitä, mikä näytti minulta ja mitä vaatteita ystävät olivat päälläni oikeasti nähneet. Ennen kyseistä vaatejamboreeta ajattelin, ettei minulla ole mitään selkeää tyylimieltymystä, mutta kun näin suosikkivaatteni kasassa, erottui ihan selkeitä juttuja, jotka toistuivat vaatteesta toiseen. Inventaariosta oli siis todellista hyötyä.

120 vaatteesta 35 on käytettynä ostettu tai saatu, joten vaatekaapistani 29% eli vähän alle kolmannes on second handia. Kenkäpareistani yhdet olivat käytettynä ostetut. Jos olisin laskenut muutaman laukkuni mukaan, olisi second hand -prosentti kasvanut vielä jonkin verran, sillä minulla on useampi käytettynä ostettu käsveska.

Vanhimmat vaatteeni ovat arviolta jostakin kymmenen vuoden takaa, tosin niistä osa on hankittu käytettyinä. 1,50 euroa kirppiksellä 2010 maksanut Lacosten neule näyttää vieläkin uudelta ja 2009 Pariisista ostettu ysärikukkamekko alustyllillä on sekin vielä hyvässä kondiksessa. CTRL:n samoihin aikoihin käytettynä ostetun hupparin kangas alkaa osoittaa jo varovaisia kulumisen merkkejä, mutta olenkin luuhannut se päälläni jo 10 vuotta milloin missäkin.

Vaatteita laskiessani tein tukkimiehen kirjanpitoa myös siitä, jos käytin jotakin vaatetta mielestäni usein. Tässä laskennassa haaviin jäi 29 vaatetta. Käytän siis vaatekaappini sisällöstä ahkerasti noin neljännestä (24 %). Tämä laskelma ei kuitenkaan ehkä kerro kovin paljoa, koska kuten edellä mainitsin, olen tällä hetkellä hoitovapaalla enkä sen lisäksi vanhoissa mitoissani, joten osa vaatteista on muutenkin poissa laskuista. Silti yli 33 prosenttia eurooppalaisten vaatekaapeissa majailevista vaatteista ei ole käytetty ainakaan vuoteen, mikä saa ajattelemaan, olisiko ahkerasti käytettyjen vaatteiden prosentti alhainen kaikesta huolimatta. Jos omistaa paljon vaatteita, lienee miltei mahdotonta käyttää niitä jotenkin tasaisesti. Itselläni ainakin suosikkivaatteet vaihtelevat kausittain, vaikken olisi mitään uutta ostanutkaan. Tuntuu tietysti myös kivalta löytää omat suosikkinsa välillä uudelleen, kun on pitänyt niistä taukoa.

Tällainen pistokoe oman vaatekaapin sisältöön oli aika mielenkiintoinen. En nyt väitä, että vaatteiden laskeminen olisi avannut silmäni kulutuskriittisyydelle uudella tavalla tai saanut miettimään pukeutumista tuoreesta näkökulmasta. Sen sijaan väitän, että oli mukava kohdata joidenkin vähän syrjään jääneiden vaatteideni kanssa ja hahmottaa, minkälaisen vaatemäärän kanssa täällä pähkäilen, kun tulee sellaisia päiviä, ettei löydä mitään kivaa puettavaa. Voisi myös olla mielenkiintoista tehdä sama laskenta parin vuoden päästä ja katsoa, missä mennään. Haaveitteni vaatekaappi olisi vähän suppeampi ja sisältäisi pelkkiä laadukkaita ihanuusvaatteita, jotka kestäisivät käyttöä ja niiden valmistusprosessi lähempää tarkastelua. Onneksi voin edetä sitä kohti hiljalleen sitä mukaa, kun vanhat vaatteet tulevat tiensä päähän tai löydän jotakin täysin ohittamatonta.

Onko siellä muita, jotka ovat selvittäneet vaatteidensa lukumäärän tai haluavat heittää valistuneen arvauksen? Millainen määrä vaatteita olisi sinusta optimaalinen?