Rakkaus asuu toistossa
Lemmekkäistä tunteista on hankala kirjoittaa. Rakkautta esimerkiksi omaan lapseen on vaikeaa kuvata millään sanoilla niin, että kokisi onnistuvansa. Voi yrittää kuvata kehon tuntemuksia, kun katsoo lastaan tai jakaa tämän riemun saippuakuplien näkemisestä, mutta kielen rajat tulevat heti vastaan ja lopputulos on vaisu. Rakkaus on yksi vaikeimmista kuvattavista. Yritän silti.
Ajattelen, että rakkaus asuu toistossa. Siinä miten hellästi mies laskee vauvan rinnalleni syömään joka aamu. Siinä miten pieni käsi tapailee kasvojani aina kun imetän. Siinä miten lapsi irrottaa hetkeksi rinnasta ja hymyilee, jatkaakseen sitten taas syömistä.
Rakkaus asuu toistossa. Siinä miten yksi ystävä istuu saavuttuaan suoraan sohvalle ja alkaa puhua ilman turhia aloituskrumeluureja. Siinä miten toinen laittaa viestiä ja kutsuu itsensä kahville, koska meistä on tullut aiempaa veltompia kutsumaan. Siinä miten siskoni lapsi haluaa katsoa yhä uudestaan videoita Pikkutyypistä. Siinä miten siskoni kärttää yhä uudestaan minua leikkimään laululeikkiä, jota olemme leikkineet lapsuudesta saakka. Siinä miten Jii naurattaa minua matkimalla pihisevää papparaisnaurua ja nauraa joka kerta sille, kun matkin Taotaon kertojaäänen maneereja. Siinä miten äitini kohtelee jokaista meidän lasten ja nykyään myös lastenlasten vierailua juhlana. Siinä miten isäni käy numeroa tekemättä tankkaamassa automme, kun olemme käymässä.
Rakkaus asuu toistossa. Siinä miten serkkuni haluaa soittaa ja jakaa tunnelmia aina kun hänelle tapahtuu jotain jännittävää tai on jokin juhlapäivä, jota emme vietä yhdessä. Siinä miten ystäväni sanoo hellästi ”Kyllä mä tiedän”, kun ilmoitan olevani myöhässä juhlista. Siinä miten toinen ystävä nappaa heti lapsen kun kohtaa hänet viikkojen jälkeen. Siinä miten Jii kehuu tekemääni ruokaa silloinkin, kun lautasella on vähän pliisumpi versio. Siinä miten lapsen mummu kertoo ikävöivänsä ja pyytää videoita lapsesta. Siinä miten vauvan pieni pullea sormi osoittaa katon päällä istuvaa lokkia ja suu suipistuu onnesta. Siinä miten yksi ystävä ilmoittaa voitonriemuisesti ”Mä tiesin, et sä sanot ton!” kun reagoin johonkin tutulla tavalla. Siihen miten toinen laittaa aina näkemisen jälkeen viestiä siitä, miten ihanaa oli tavata.
Tänäänkin on hyvä päivä osoittaa välittävänsä. Niin äitienpäivätarjottimen ja yhteisen aterian äärellä kuin kaupan kassalla ja muissa satunnaisissa kohtaamisissa. Hyvää äitienpäivää!