Tornihommia ja yksi nolo paljastus

En halua lesoilla, mutta epäilen lapseni olevan galaksin Telluksen Euroopan Suomen vähintään maakunnan paras tornien tuhoaja. Pikkutyyppi lähestyy rakentamaani tornia kunnioituksella riemusta ulisten, ja sitten homma on ohi sekunneissa eikä jäljellä ole yleensä edes kahta päällekkäistä palikkaa. Äidin pikku tornado!

Kodissamme on viime päivinä valitettavasti operoitu myös toisenlaisten tornien kanssa, sillä Pikkutyypin flunssa on kestänyt jo pari viikkoa ja nenässä niin sanotusti tapahtuu asioita. (Miksi ihmeessä sen pitää kertoa lapsensa sairastelusta? Miksi kaikki aina luulevat, että jengiä kiinnostaa niiden lapsen eritteet?) Hetkinen vain, haluan kertoa, mitä tajusin eilen.

Olen nimittäin ammoisina aikoina ollut se tuomion tyyppi, joka on turuilla ja toreilla ihmetellyt, miksi noi vanhemmat ei pyyhi lapsensa nenää, kun eihän se olis ees iso vaiva ja näyttää ihan kuivuneelta ja karulta toi klyyvari! Eikö ne muka huomaa tota! Haa haa, vähänpä tiesin, ja nyt vastaan entiselle itselleni hymyillen ja rauhallisesti:

Kyllä, pyyhkiminen tai nenän peseminen on helkkarin iso ja tuskallinen prosessi ja johtaa väistämättä itkuiseen ja sääliä herättävään päänkääntelyyn ja pyyhkijän pakoiluun. Kaiken lisäksi saavutettu hyöty on lähinnä kosmeettinen ja sen edut kestävät noin kaksi minuuttia, jonka jälkeen tilanne palaa hyvin nopeasti ennalleen. Vanhemmat eivät häärää koko ajan lastensa vuotavien nenien kimpussa, koska jos tilanne ei ole aivan pahimmillaan, räkänokkainen lapsi tarkoittaa yhtä kuin tyytyväinen lapsi, joka tarkoittaa usein yhtä kuin tyytyväiset vanhemmat.

Nyt se on sanottu. Toivottavasti tämä on ensimmäinen ja viimeinen eriteasioita erittelevä (eh eh) postaus tässä blogissa. Onko joku muu katsonut tuomiten jonkun muun toimintaa ja myöhemmin ymmärtänyt, mikä siihen oli syynä?