Vähemmän ja eettisempää maitoa
Olemme Pikkutyypin kanssa hurahtaneet Duplo-leikkeihin. Milloin olkkarissamme pörrää helikopteri, milloin rakennan erilaisia taloja, jotka lapsi irrottelee innoissaan kappaleiksi ja välillä vain leikimme mopolla tai eläimillä. Uusin villityksemme on leikkiä lehmällä ja vasikalla ja laittaa vasikka syömään maitoa emonsa utareista. Samalla matkimme innokkaasti syömisääniä. Välillä minua oikein kylmää suloinen leikkimme, jossa äiti ja vasikka saavat nauttia vasikan rauhallisista ruokahetkistä, kun mietin, että hitsit, eihän se kovin usein noin mene.
Maito herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Vaikka mieluusti lurautankin sitä päivittäiseen kahviannokseeni, olen myös tietoinen siitä, että sen ostaminen tukee sellaisia eläinten oloja, joiden ajatteleminen tekee pahaa. Esimerkiksi mainitsemani vasikan elämä maitotiloilla ei monestikaan vastaa Duplo-leikkiemme idylliä, pikemminkin päinvastoin. Animalian sivujen mukaan emojensa luota vieroitetut vasikat laitetaan yleensä aluksi yksittäiskarsinoihin, vaikka ne voitaisiin siirtää yhteiskarsinaan jo muutaman päivän ikäisinä. Saman lähteen mukaan osa maitotiloista myös pitää vasikoita yksinään umpiseinäisissä karsinoissa ilman perusteltua eläinlääketieteellistä syytä, vaikka eläinsuojelusäädösten mukaan yli kahdeksan viikon ikäistä vasikkaa tulisi kasvattaa ryhmäkarsinassa, jotta eläin saisi käyttäytyä lajityypillisesti ja nähdä ja kosketella lajitovereitaan. Ahtaissa karsinoissa vasikoiden ei ole aina mahdollista ojennella raajojaan makuulla ollessaan, saati sitten leikkiä. Vieroitettujen vasikoiden tyydyttämätön imemistarve aiheuttaa myös usein sen, että vasikat imevät mitä tahansa nisäkorviketta, karsinan rakenteita tai toisia vasikoita. Vasikat myös nupoutetaan nykyisin hyvin yleisesti, eli niiltä poistetaan sarven aiheet polttamalla jo muutaman viikon ikäisinä. Nupoutus on vasikalle kivulias ja aiheuttaa kaksi kolmannen asteen palovammaa. (Vain noin puolet nupoutettavista vasikoista nupoutetaan eläinlääkärin toimesta, jolloin kivunlievityksestä pystytään huolehtimaan.) Ei mikään pehmeä lasku kohdun ulkopuoliseen elämään siis.
Animalian sivuilla voi perehtyä myös siihen, miten lypsylehmien elämä ei ole varsinaisesti mitään leppoisaa lokoilua, vaan lehmillä on usein terveys- ja hedelmällisyysongelmia, esimerkiksi utaretulehduksia ja sorkkasairauksia huonoista lattiamateriaaleista johtuen. Lypsylehmän elämä päättyy keskimäärin 4-vuotiaana, vaikka nauta voisi hyvin elää jopa parikymmentä vuotta. ”Metabolinen stressi saattaa vaikuttaa myös lehmien käyttäytymiseen ja heikentää niiden hyvinvointia”, Animalian sivuilla kerrotaan. Noin puolet suomalaisista navetoista on parsinavettoja, joissa lajityypillinen liikkuminen ja sosiaalinen kanssakäyminen ei ole monilta osin mahdollista. Lehmät pystyvät liikkumaan vain muutamia askelia, niiden voi olla hankalaa asettua makuulle ja kova alusta voi aiheuttaa niille hiertymiä. Laura Uotilan artikkelin mukaan myös aikuiset naudat puskevat, leikkivät, hoitavat toisiaan ja tekevät muutenkin mielellään asioita yhdessä. Ne siis hoitavat monipuolisesti sosiaalisia suhteitaan, kunhan elinolot vain mahdollistavat sen. Valitettavasti lajityypillinen liikkuminen ei ole monesti mahdollista ja toimettomana oleminen aiheuttaa eläimille stressiä, joka ilmenee esimerkiksi kaavamaisena kielenpyöritysliikkeenä.
Muun muassa edellä mainituista syistä maitotuotteiden kuluttamiseni mietityttää minua koko ajan enemmän. Suomalaisessa ruokapöydässähän maidolla on perinteisesti vankka asema: maito on hyvin edustettuna ravintosuosituksissa ja koulut voivat hakea EU:n koulumaitotukea. Ylen artikkelin mukaan Suomessa maidonsaannin suositus on keskimääräisesti hieman muita Euroopan maita suurempi ja samaisen artikkelin mukaan myös ainakin vuonna 2013 suomalainen sai kalsiumia keskimäärin yli tarpeen. ”Maito on osa kansallista identiteettiä”, kuten ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä toteaa tässä Anu Silfverbergin kiinnostavassa maitoaiheisessa artikkelissa. Samassa artikkelissa muuten todetaan muun muassa, ettei Suomessa juuri ole Valiosta riippumatonta maitotutkimusta tai riippumatonta maitotutkimusyksikköä ja rahoituskenttää muutenkaan, ja selitetään mielenkiintoisesti Valion ja koulumaitotuen suhteesta. Kannattaa lukea!
Maidonjuontiin liittyy siis maassamme vahvat perinteet, ja varmaan itsellänikin sellaista koulujulisteiden ja ravintosuositusten aivoihin iskostamaa ajattelua, jota olen vasta hiljalleen alkanut kyseenalaistaa. Tiedostan myös sen, että maidon ostaminen tukee suoraan lihateollisuutta: 90 % lihasta tulee maitotiloilta. Olisi mielenkiintoista lukea riippumattomia tutkimuksia maidosta ja maitotuotteiden vaikutuksesta ihmisen terveyteen. Jos olet lukenut maidosta mielenkiintoista kirjallisuutta, vinkkaa ihmeessä kommenttiboksiin.
Tällä hetkellä meillä käytetään lehmänmaitoa lähinnä kahvissa. Pikkutyyppi syö maitotuotteista viikoittain raejuustoa ja jogurttia. Me vanhemmatkin syömme luonnonjogurttia ja välillä rahkaa, mutta ruoanlaitossa olen alkanut suosia lähes pelkästään kookosmaitoa ja -kermaa. Käytämme leivän päällä voita ja juustoa, ja ruoanlaittoon ostamme jotakin juustoa ehkä kerran kaksi viikossa. Se, että olen alkanut kokata säännöllisesti vegaanista ruokaa, on vähentänyt maitotuotteiden kokonaiskulutusta taloudessamme, mikä on mielestäni tervetullut muutos. Käytämme kuitenkin maitotuotteita vieläkin melko paljon, vaikka suunta laskeva onkin. En pidä kaikkien maitotuotteiden pois jättämistä realistisena vaihtoehtona ainakaan vielä (ja imettäessä suosin muutenkin kultaista keskitietä monissa ruoka-asioissa) ja kalsiumin riittävä saantikin mietityttää etenkin Pikkutyypin osalta. Maitotuotteiden käytön vähentäminen on kuitenkin minusta järkevä tavoite.
Yksi muutos, mikä maidonkulutuksessamme on tapahtunut, on se, että olemme vaihtaneet tavallisesta maidosta luomumaitoon ja vapaan lehmän maitoon, jota ostamme hieman luomua useammin. Mitä eroa näillä sitten on?
Luomumaito: Luomumaitotilalla tilavaatimukset lehmää kohti ovat noin kolmasosan suuremmat kuin tavanomaisessa tuotannossa, ja luomunavetat ovat lähes aina pihattoja, eivät siis parsinavettoja. Luomulehmät ruokitaan luomurehulla eikä luomutiloilla käytetä kemiallisia torjunta-aineita ja lannoitteita. Poikivaa luomulehmää ei saa pitää kiinni kytkettynä, vaan sillä on oltava poikimakarsina. Yli viikon vanhaa vasikkaa ei saa luomutiloilla pitää yksittäiskarsinassa, eli se pääsee tekemisiin lajitovereidensa kanssa. Luomuvasikoiden nupouttamisessa on käytettävä puudutusta eli toimenpiteen hoitaa eläinlääkäri. Myös pihattonavetoissa elävien luomulehmien pitää päästä kesällä laitumelle, kun tavallisesti laidunnuspakko koskee vain parsinavetoiden lehmiä.
Lähde: http://www.syotavaksikasvatetut.fi/tag/luomumaito/
Vapaan lehmän maito: Lehmät eivät ole parteen kytkettynä, vaan saavat liikkua vapaana pihattomallisessa navetassa ympäri vuoden. Vapaan lehmän maitotilat ovat sitoutuneet nautojen terveydenhuoltojärjestelmä Nasevaan (noin 58 prosenttia kaikista nautatiloista kuuluu järjestelmään), mikä tarkoittaa, että eläinlääkäri käy tilalla vähintään kerran vuodessa kartoittamassa tilannetta ja tekemässä terveydenhuoltosuunnitelman. Vapaan lehmän maitotiloilla eläinlääkäri nupouttaa vasikat käyttäen rauhoitusta, puudutusta, kivunlievitystä ja asiallista jälkikivunhoitoa. Suomessa vapaan lehmän maitotuotteille on myös Welfare Quality -auditoinnin tuloksena annettu arvosana edistynyt taso (paras olisi erinomainen). Helsingin Uutisten artikkelin mukaan tiloilla on lehmille myös ruokaa ja juomaa aina tarjolla ja ohjelmaan kuuluu myös muita ympäristöystävällisiä valintoja, kuten apilan viljelyä ja biopolttoaineen käyttäminen tehtaalla.
Lähde: http://www.juustoportti.fi/usein_kysyttya
Luomun ja vapaan lehmän maidon äärelläkään ei tietysti ole mikään autuas hyväntekijäfiilis. Esimerkiksi tämän artikkelin mukaan Welfare Quality -järjestelmä on tehty tuotanto tiukasti mielessä ja erinomaisen arvosanan voi saada, vaikka eläinten oloissa olisi vielä rutkasti kohennettavaa. Luomuliiton sivuilla taas eläintuotannon asiantuntija on ainakin vuonna 2015 ollut sitä mieltä, että luomusertifikaatin saaneilla tiloilla on aina kaikilla eläimillä ulkoilu- ja laidunnuspakko, jota ei vapaan lehmän maidon tuottajilla olisi. Lisäksi esimerkiksi tässä Turun Sanomien mielipidekirjoituksessa luomutilan pitäjä kirjoittaa, että vapaan lehmän maitotilat ovat ns. tavallisen tuotannon tiloja, joilla käytetään aivan normaalisti kemikaaleja eikä sitä siksi edes pidä verrata luomuun, vaikka niin usein tehdäänkin. Juustoportin toimitusjohtaja taas toteaa yrityksen tiedotteessa, että ”Moni asia on luomussa tosi hyvin, mutta Vapaan lehmän maidossa on keskitytty nimenomaan eläinten hyvinvointiin”.
Nämä ovat kuluttajalle hankalia juttuja, sillä perusjampalle vaikkapa Welfare Quality -auditointi ei sano yhtään mitään, vaikka se pompöösiltä kuulostaakin. Haluaisin ajatella, että tilat, jotka ovat sitoutuneet huolehtimaan eläinten hyvinvoinnista keskimääräistä paremmin, haluavat myös tehdä sen huolella eivätkä mennä siitä, mistä aita on matalin ja rahallinen hyöty suurin, ja varmasti sellaisiakin tiloja on, mutta sinisilmäiseltähän tuo ajattelutapa kuulostaa myös omaan korvaani. Ja tottakai lehmien hyvinvoinnista pieteetillä huolehtivia tiloja on myös niiden joukossa, jotka eivät tuota luomu- tai vapaan lehmän maitoa. Mutta koska tavallista maitoa ostavan on hankala tietää maidon alkuperästä tarkemmin, ajattelen luomun tai vapaan lehmän maidon nimikkeen olevan jonkinlainen takuu, että edes jotkin eläimen hyvinvointiin vaikuttavat asiat (ulkoilusta huolehtiminen ja kivunlievitys esimerkiksi) ovat tilalla kunnossa tai ainakin keskimääräistä paremmin kunnossa. Aiheesta kiinnostuneille suosittelen ainakin Facebookin Eettisesti parhaita eläintiloja -ryhmää, jossa on konkreettinen listaus tiloista, jotka ylittävät selvästi eläinsuojelulain vähimmäisvaatimukset ja johon on linkattu mielenkiintoisia uutisia aiheesta. Haluaisin myös päästä seuraamaan jonkun luomu- tai WQ-sertifioidun tilan elämää omin silmin. Suomen luonnon päivänä 25.8. tällainen mahdollisuus olikin, mutta se meni minulta ohi. Pitänee pitää silmät avoinna seuraavaa tilaisuutta varten.
En ole vielä varma, millainen tulevaisuus minulla ja maitotuotteiden kulutuksellani on, mutta enköhän kirjoittele asiasta jatkossa myös tänne blogiin. Oletko sinä vähentänyt maitotuotteiden käyttöä tai lopettanut sen kokonaan? Miten aloitit? Mikä tuntui vaivattomalta ja mikä taas hankalimmalta?