Hola!
 
Aika Espanjassa alkaa käydä vähiin. Lähdön aika koittaa ensi maanantaina. Samaan aikaan fiilis on helpottunut ja onnellinen, mutta toisaalta ahdistaa kun tietää, että Suomessa putoon taas ”tyhjän päälle”. Sen takia mä ylipäänsä tein lopullisen päätöksen lähteä Suomesta, kun tuntui että työpaikan löytäminen oli aivan toivotonta. Nyt oon taas samojen ongelmien edessä.. Mutta yritän toistaiseksi olla miettimättä asiaa, edessä on kumminkin vielä joulu ja uusivuosi ja ajattelin viettää vuoden pari vikaa viikkoa enemmän tai vähemmän lusmuillen. 😀
Viime ajat mul on mennyt täällä Espanjassa tosi hyvin. Au pair perheeni kanssa oleminen tulee ajan myötä yhä luonnollisemmaksi ja helpommaksi. Viime viikolla oltiin perheen isän ja lasten kanssa Portugalin Baiãossa ja reissu oli tosi kiva. Majoituimme kahdessa pienessä (hotelli) kämpässä maaseudulla yhdessä perheen isän veljen ja  hänen äitinsä kanssa. Olivat todella mukavia tyyppejä ja puhuivat mulle paljon huolimatta siitä, että tiesivät mun espanjan olevan melko heikkoa. 

Hotellilla oli oma spa, joka oli oikeastaan kokonaan meidän käytössä. Periaatteessa jaoimme sen toisen hotellissa majoittuneen porukan kanssa, mutta emme sattuneet olemaan siellä yhtäaikaa. Hotellialueen ympäristössä oli myös paljon erilaisia eläimia: kanoja, villisikoja, vasikoita, kilpikonnia, kultakaloja, papukaija… Eläinten ystävänä tykkäsin kovasti. 🙂 Oli hauska aamuisin herätä vasikoiden ääntelyyn.

Kämppämme sijaitsivat kauniiden appelsiinipuutarhojen, ison joen ja jylhien maisemien äärellä. Otin miljoonia kuvia, kun tuntui siltä ettei kamera millään kyennyt vangitsemaan sitä maisemaa sillä tavalla kuin minä sen näin. Mutta kyllä sitä muutama ihan kiva kuva tuli napattua.

Tänään mulla on edessä espanjan kirjallinen koe ja vähän kyllä jännittää kuinka pärjään. Opettaja laittaa minut siis tekemään vaikeatasoisemman kokeen, kuin muut ryhmäläiset, koska hänen mielestään olen jo niin hyvä espanjassa. Pieniä paineita aiheutti se, että mulla on ollut aikaa opetella imperfektin käyttöä vain hiukan päälle viikko. Ja koe siis oikeastaan pitkälti mittaa sitä miten on oppinut imperfektin muodostuksen. Kokeen pitäisi kuitenkin olla suhteellisen helppo joten saattaa olla että pärjään ihan ok. Lukiossa onneksi tuli harjoiteltua jonkin verran espanjan kurssilla menneessä ajassa puhumista, mutta juuri niillä paikkein mulla alkoi motivaatio kielen osalta kuihtua kasaan. 😀 Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
 
Huomisen suunnitelmissa on tavata muut au pairit, vietämme yhdessä saksalaista wichtelniä. Torstaina mulla on espanjan suullinen koe ja perjantaina treffataan Sammyn kanssa viimeistä kertaa. Lauantaina käymme luultavasti päiväretkellä jossain lähikaupungissa au pair porukalla ja vietämme mun ja yhden toisen au pairin läksiäisiä ja samalla kolmannen synttäreitä. Sunnuntai menee varmaan pitkälti pakatessa ja perheen kanssa aikaa viettäen. Maanantaina mun lento lähtee Vigon lentokentältä kohti Lissabonia. Lissabonissa saankin sitten odotella kuusi tuntia seuraavaa lentoa ja Suomeen pääsen vasta aamuyöstä.