Lähdön tunnelmaa

Hola!
 
Aika Espanjassa alkaa käydä vähiin. Lähdön aika koittaa ensi maanantaina. Samaan aikaan fiilis on helpottunut ja onnellinen, mutta toisaalta ahdistaa kun tietää, että Suomessa putoon taas ”tyhjän päälle”. Sen takia mä ylipäänsä tein lopullisen päätöksen lähteä Suomesta, kun tuntui että työpaikan löytäminen oli aivan toivotonta. Nyt oon taas samojen ongelmien edessä.. Mutta yritän toistaiseksi olla miettimättä asiaa, edessä on kumminkin vielä joulu ja uusivuosi ja ajattelin viettää vuoden pari vikaa viikkoa enemmän tai vähemmän lusmuillen. 😀
Viime ajat mul on mennyt täällä Espanjassa tosi hyvin. Au pair perheeni kanssa oleminen tulee ajan myötä yhä luonnollisemmaksi ja helpommaksi. Viime viikolla oltiin perheen isän ja lasten kanssa Portugalin Baiãossa ja reissu oli tosi kiva. Majoituimme kahdessa pienessä (hotelli) kämpässä maaseudulla yhdessä perheen isän veljen ja  hänen äitinsä kanssa. Olivat todella mukavia tyyppejä ja puhuivat mulle paljon huolimatta siitä, että tiesivät mun espanjan olevan melko heikkoa. 

naranja puu.JPG

Hotellilla oli oma spa, joka oli oikeastaan kokonaan meidän käytössä. Periaatteessa jaoimme sen toisen hotellissa majoittuneen porukan kanssa, mutta emme sattuneet olemaan siellä yhtäaikaa. Hotellialueen ympäristössä oli myös paljon erilaisia eläimia: kanoja, villisikoja, vasikoita, kilpikonnia, kultakaloja, papukaija… Eläinten ystävänä tykkäsin kovasti. 🙂 Oli hauska aamuisin herätä vasikoiden ääntelyyn.

baiao joki.JPG

Kämppämme sijaitsivat kauniiden appelsiinipuutarhojen, ison joen ja jylhien maisemien äärellä. Otin miljoonia kuvia, kun tuntui siltä ettei kamera millään kyennyt vangitsemaan sitä maisemaa sillä tavalla kuin minä sen näin. Mutta kyllä sitä muutama ihan kiva kuva tuli napattua.

Tänään mulla on edessä espanjan kirjallinen koe ja vähän kyllä jännittää kuinka pärjään. Opettaja laittaa minut siis tekemään vaikeatasoisemman kokeen, kuin muut ryhmäläiset, koska hänen mielestään olen jo niin hyvä espanjassa. Pieniä paineita aiheutti se, että mulla on ollut aikaa opetella imperfektin käyttöä vain hiukan päälle viikko. Ja koe siis oikeastaan pitkälti mittaa sitä miten on oppinut imperfektin muodostuksen. Kokeen pitäisi kuitenkin olla suhteellisen helppo joten saattaa olla että pärjään ihan ok. Lukiossa onneksi tuli harjoiteltua jonkin verran espanjan kurssilla menneessä ajassa puhumista, mutta juuri niillä paikkein mulla alkoi motivaatio kielen osalta kuihtua kasaan. 😀 Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
 
Huomisen suunnitelmissa on tavata muut au pairit, vietämme yhdessä saksalaista wichtelniä. Torstaina mulla on espanjan suullinen koe ja perjantaina treffataan Sammyn kanssa viimeistä kertaa. Lauantaina käymme luultavasti päiväretkellä jossain lähikaupungissa au pair porukalla ja vietämme mun ja yhden toisen au pairin läksiäisiä ja samalla kolmannen synttäreitä. Sunnuntai menee varmaan pitkälti pakatessa ja perheen kanssa aikaa viettäen. Maanantaina mun lento lähtee Vigon lentokentältä kohti Lissabonia. Lissabonissa saankin sitten odotella kuusi tuntia seuraavaa lentoa ja Suomeen pääsen vasta aamuyöstä.
 

Työ ja raha Matkat Opiskelu Työ

Mitä kaipaan Suomesta?

Hola!

Ajattelin tänään tehdä postauksen liittyen siihen, mitä asioita kaipaan Suomesta. Niitä on meinaan suhteellisen paljon. Ennen lähtöä kuvittelin että kolme kuukautta sujahtaa niin nopeasti, ettei omasta maasta kerkiä kaipaamaan juuri mitään. Voi kuinka väärässä olinkaan! 

Itsestäänselvyytenä on kai oman perheen ja ystävien kaipuu. Vaikka moni host-perhe sanoo etsivänsä au pairista lapsilleen ”isosiskoa”, niin todellisuus on kuitenkin se, että au pair on perheen työntekijä. Osasin kyllä itse varautua tähän jo ennen lähtöäni, mutta vasta täällä minulle valkeni mitä se todellisuudessa tarkoittaa. On esimerkiksi ollut jotenkin surullista huomata, ettei au pair perhettäni juuri kiinnosta elämäni Suomessa, oma perheeni, tulevaisuuden suunnitelmani tai ylipäänsä oikein mikään minuun liittyvä, ellei sillä ole heihin suoraa vaikutusta. Ainoastaan perheen 11v poika on esimerkiksi ollut kiinnostunut oppimaan lauseita suomeksi.

peregrina k blogiin.JPG

Ystäviä olen toki saanut täällä Espanjassakin, mutta tietenkin kaipaan kavereitani Suomessa. Etenkin nyt kun saksalaisten keskinäinen ”klikki” on viime aikoina ollut vahvistumaan päin. Heillä on nykyisin siis oma wap-ryhmä, jossa he suunnittelevat tapaamisia ilman meitä muun maalaisia. Oon kuitenkin hirmu tyytyväinen, että saatiin just vahvistus meidän au pair porukkaan tytöstä, joka on kotoisin Walesista. Tähän mennessä mä olen ollut ainut, jolla on ollut muiden kanssa vain yksi yhteinen kieli. Porukassamme puhutaan englannin lisäksi myös paljon ranskaksi ja saksaksi ja tähän asti olen ollut ainoa, joka ei ymmärrä ollenkaan jälkimmäisiä. Uusi au pairikin on silminnähden tyytyväinen, kun pystytään puhumaan keskenään silloin kun kieli vaihtuu saksaksi.

Kaipaan Suomesta myös omaa vapautta ja rauhaa. Olen hiukan introvertti tyyppi, joten palaudun parhaiten saadessani viettää aikaa yksin. Täällä Espanjassa en kuitenkaan ole yksin juuri koskaan. Silloin kun perhe on töissä ja koulussa, asunnossa on aina kodinhoitaja. Au pair perheen yleinen oleminen on myös kovin erilaista mun omaan perheeseen verrattuna. Täällä kodissa on paljon riehumista, huutoa ja yleistä levottomuutta, joka silloin tällöin stressaa mun kaltaista, suhteellisen rauhallista, persoonaa.

Keittiöön liittyvistä asioista kaipaan kotiruokaa ja tiskiharjaa. Täällä Galiciassa on kyllä hyviä ruokia ravintoloissa, mutta tavallinen kotiruoka on kovin mautonta. Esimerkiksi suola tuntuu olevan paikallisille kirosana. Tiskiharjaa kaipaan, koska täällä on tapana esipestä astiat eräänlaisella pesusienellä. Ainakin meidän oma haisee aivan järkyttävältä, on imenyt itseensä luultavasti vuosien bakteerit. Muiltakin au paireilta olen kuullut että eivät kovin mielellään koske pesusieniin.

Mulla on myös kova ikävä omaa sänkyä. Täällä mun sänky on todella kapea, äänekäs ja muutenkin kaikin puolin tosi kehno. Selkä on onneksi kestänyt yllättävän hyvin, tänään on tosin taas jonkin verran kipeä.

talot v-kaupunki.JPG

Monen muun täällä asuvan ulkomaalaisen tavoin, kaipaan kodin lämmitystä. Täällä asunnot ovat tosi kylmiä eikä niitä juurikaan lämmitetä. Mun espanjan opettajan mielestä se ei Espanjassa ole tarpeen. Ilmeisesti muutkin paikalliset ajattelevat samoin. Herään yleensä aina viluisena, vaikka mulla on useampi peitto päällekkäin. Ilman lupaa en viitsi pitää patteria huoneessani päällä, koska perhe on kovin tarkka sähkön kulutuksesta ja huoneen lämmityksestä voisi tulla pian sanomista.

Kaipaan myös varmuutta siitä, ettei tavaroitani oteta/käytetä, jos jätän ne näkysälle. Esimerkiksi omia pesuaineitani, hammastahnaa ja pyyhettäni säilytän omassa huoneessani, koska muuten niillä olisi heti kolme käyttäjää enemmän. Onneksi tilanteeni tässä suhteessa ei ole pahimmasta päästä. Eräs au pair kaveri oli edellisessä perheessään aivan pulassa, kun perheen poika kävi hänen huoneessaan ja varasti tavaroita. Välillä kaverini kävi pojan huoneen läpi löytääkseen omat tavaransa, huulipunia myöten.

Au pairina olossa on siis omat kääntöpuolensa. Kaikki ei ole sataprosenttisen ihanaa koko ajan ja Suomesta kyllä kerkeää kaipaamaan asioita. Se kuinka suureksi kaipuu yltyy, on pitkälti kiinni au pairin valitsemasta perheestä. Siksi suosittelenkin tulevia au paireja todella kiinnittämään huomionsa siihen millaisen perheen valitsevat. Helposti sitä tulee ajateltua liikaa esimerkiksi uuden asuinpaikan sijaintia.

 

 

 

 

Suhteet Oma elämä Matkat Raha