Jazzeilla
Olen elossa! Olen vähän tahtomattani ollut laiska ja viettänyt hiljaiseloa blogirintamalla. Toisin sanoen käynyt töissä ja koittanut saada ilon irti jokaisesta auringonpilkahduksesta. Kovin on ollut onnetonta. Mutta ihan sama. Tommosista ei masennuta! Ainakin edeltävä viikko oli niin mukava, että iloa riittää pidemmäksikin aikaa. Vieläkin vähän hymyilyttää kun mietin miten ihana Kylie oli! Haha siinä siis tämän postauksen aihe, mahtavat jazzit, äärimmäisen ihastuttava Pori ja valovoimainen Kylie!
Jazzireissussa olin äitini kanssa, joka intoutui ajatuksesta lähteä festaroimaan kun hänelle jazzeja ehdotin. Siispä suunta kohti Poria, vietimme siellä siis torstain Kirjurinluodolla, ja perjantaina jo suuntailimmekin takaisin tänne minun luokseni. Porissa yöpymään päädyimme Porin Steinerkouluun, näin jälkikäteen ajattelen että onneksi lipunostohetkellä ei ollut enää vapaita hotellihuoneita. Majoitus oli äärimmäisen hyvin järjestetty, kaikki oli mukavasti hoidossa arvotavaroiden säilytyksestä valmiina oleviin petivaatteisiin, ja kuuluipa hintaan vielä aamiainen. Ja se vieraanvaraisuus ja asiakaspalvelualttius, ei voi kun kiittää ja kumartaa ja niiata ja hymyillä 🙂 majoituksen puolesta reissu oli siis erittäin bueno!
Muutenkin ihastuin kyllä Poriin, sympaattisen oloinen kaupunki, ihmiset ystävällisiä ja jäätelö hyvää! Kerkesin jo unohtaa jätskimestan nimen jossa kävimme, mutta voi pojat kun oli hyvää. Tiedän minne suuntaan herkuttelemaan kun seuraavan kerran Poriin päädyn!
Itse Jazzithan ei sitten kyllä kalvenneet kaikelle päivän mukavuudelle. Rento ja erittäin hyvin järjestetty tapahtuma, ainakin torstaista jäi sellainen fiilis. Jonottamaan ei joutunut oikeastaan ollenkaan, ja sellainen rentous vallitsi koko alueella. Pikkuiset pässitkin olivat kivoja!
Kylien lisäksi Candi Staton ja Caro Emerald olivat itseäni kiinnostavia nimiä, ja kylläpä heitä kuunnellessa sitten viihtyikin. Statonin syvä ja sielukas ääni oli ihanaa kuunneltavaa, ja Emerald ilostutti pirteällä meiningillään. Mutta all hail the queen kun kello lähestyi puolta yhtätoista ja oli aika saatella lavalle torstain pääesiintyjä. Vaikka suuntailimme päälavan luokse vasta hetken jälkeen kymmenen, pääsimme hirmuisen lähelle lavan reunaa, taisipa nyt sitten olla Kylie ensimmäinen artisti jonka esiintymisen pääsen todistamaan näin läheltä. Vaan enpä valita, meininki olikin kyllä sitten siinä lavan edessä ihan katossa. Toisilla hyvällä tavalla ja toisilla huonolla. Vaan en antanut huojuvien pilata keikkakokemustani. Melkein vierestä löytyi myös kaima, joka oli myös saapunut keikkaa seuraamaan. Oli mukava törmätä! 🙂
Kyliehän oli sitten tietysti ihan timanttia alusta loppuun. Puolitoistatuntinen keikka oli kevennetty versio viime syksyn Kiss Me Once-kiertueesta, ja Pariisissa olinkin sitä katsomassa. Hyvät palat oli säästetty, ja lisäyksillä joita ei viime syksyn kiertueella kuultu (mm. Better the Devil You Know, In Your Eyes), tämä oli tavallaan greatest hits-keikka samassa! Lisäiloa aiheuttivat ihana Bette Davis Eyes-coveri, sekä Peel Me a Grapen muodossa esitetty jazznumero, Kylie selviytyi siitä hienosti! Pidin tästä kyllä jopa enemmän kuin Pariisin keikasta, Kylie säteili rentoutta ja esiintymisen iloa, joka ei ihan pääse aina tavoittumaan loppuunsa hiotussa areenaspektaakkelissa. Mutta tässä oli sitä jotain, kesän iloa ja valoa jota harmaaseen Suomeen kaivattiinkin.
Kuvamateriaali puhukoon vielä puolestaan!
Kyllä kelpasi! En pitäisi yhtään mahdottomana, että päädyn jazzeille uudestaan :)
Jospa mä koittaisin antaa kuulua itsestäni vähän useammin taas. Lupaan yrittää! Kivaa tätä viikkoa kaikille!
xx Mikko