viisastuin eilisestä, ja tänään en torkuttanut. vaikka aivan uskomattoman paljon olisi tehnyt mieli, herääminen puoli kuudelta tuntuu aika kauhealta kun ulkona on pimeää ja yöksi seisahtunut yksiö on kylmä.

mutta me kyllä tavattiin taas unessa. päiväunessa töiden jälkeen. tällä kertaa unessa tuli viestejä, jotka venyttivät hymyn korvasta korvaan. herättyäni tajusin sen taas heti. ei niitä viestejä oikeasti ollut. kun herää oikein pahasta painajaisesta, haukkoo hetken henkeään ennenkuin tajuaa että untahan se vain oli. kun herää unesta jossa toiveet täyttyvät, putoaa siltä todellisen maailman turvalliselta tasanteelta noin kymmenen kerroksen edestä asfalttiin.

toivottavasti mä en näe ensi yönä unia. I see monstas.

xx Mikko

kuin kylmällä avokämmenellä pitkin poskia muistutus siitä, miksi koskaan ei pitäisi torkuttaa.

heräsin tänä aamuna kelloni soittoon, ja päätin että voin kyllä ottaa unta vielä kymmenen minuuttia. ja niin minä tein. ja miten syvällekään sitä ehti niinä kymmenenä minuuttina vaipua. sukelsin uneen jossa oli kesä, ranta, laskeva aurinko, sauna lämmin, seura paras ikinä. minua otettiin kädestä kiinni ja laiturilla oli hyvä olla.

kun kello soi, huokaisin onnesta ja ilosta, juuri tätä olin toivonut. kunnes totuus löi vasten kasvoja. se oli unta, ei enää koskaan totta.

huomenna en torkuta.

xx Mikko