Ladataan...
SiljaCecilia

Heissulivei!

Viime aikoina olen aika paljon reissu/Amerikka-juttuja suoltanut tänne blogiin, mutta nyt on taas aika jättää ne hieman vähemmälle ja päivitellä Suomi-kuulumisia jälleen.

Valitettavasti kuvasaldo ei tällä kertaa ole maatamullistava, sillä omaksikin harmikseni olen kuvannut Suomeen palattuani olemattoman vähän. Jos minulta kysyttäisiin, voisin olla kuvaamassa vaikka koko ajan, mutta ulkona vallitseva marras-joulukuinen pimeys ja synkkyys on vetänyt mieleni matalaksi vähän kaikkien asioiden suhteen. Lauantaina palatessani ystäväni luota Turusta olin suorastaan raivoissani kun maa oli täynnä loskaa, vettä satoi kaatamalla päälle, TKL:n bussi oli aivan tupaten täynnä, joten missäs sitten matkalaukun kanssa seisot, kun käytävällä olet vain tiellä ja siinä vaiheessa, kun kyytiin nousee kolmannetkin lastenrattaat, et mahdu enää mihinkään. Kyllä, arvostan tätä maata, mutta nuo eivät kuulu Suomessa elon kultahetkiin. Olin niin valmis klikkaamaan itseni Momondoon ja varaamaan seuraavan mahdollisen lennon takaisin Amerikkaan. :-D No, tästä on toivottavasti suunta vain ylöspäin ja ennen kaikkea VALOA KOHTI. Ai että, odotan niitä päiviä kun aurinko taas nousee.
EDIT: Kirjoitin tätä tekstiä kahtena eri päivänä ja kuulkaa, tänään se aurinko nousi, vieläpä oikein kunnolla! Tulin niin onnelliseksi, että melkein itkin.


Tänä pimeänä aikana ehdoton pelastukseni ovat olleet kynttilät! Poltan kynttilöitä lähes joka ilta ja aamu. Niillä on ihanan rauhoittava voima ja ne tuovat arkeen tietynlaista luksusta. Miten olen joskus voinut elää ilman kynttilöitä? Myös takeaway-kahvia on tullut haettua taas lähes joka päivä ennen töitä. Minusta on tullut kunnon yöeläjä. Poikaystäväni nimittäin pääsee nykyään Suomen aikaa kello 22 töistä, jonka jälkeen hän on aina soittanut minulle ja puhelumme ovat monesti venähtäneet kahteen asti aamuyöllä. Unirytmin kannalta ei niin hyvä, vaikka hauskaa onkin ollut.

Mikä muuten on teidän joulufiiliksen laita? Itselläni se on hieman hakoteillä ja on kovin vaikeaa tajuta, että tänä viikonloppuna kuusi jo kannetaan taloon! Lauantaina olemme ystäväni kanssa menossa Tampereen joulutorille pyörimään, joten eiköhän se joulutunnelma sieltä pikkuhiljaa kehkeydy. Kaipaan kovasti niitä lapsenomaisia fiiliksiä, kun synttäreiden ja joulun lähestymisen tunsi mahanpohjassa jo kuukausi ennen h-hetkeä. Nyt aikuisena tunnelmiin pääsee monesti vasta itse merkkipäivänä. Olen täällä myös sormet ja varpaat ristissä sen puolesta, että maahan saataisin kunnon lumikerros ennen joulua tai ainakin, että tuo pikkupakkanen loistaisi vielä viikonkin päästä olemassaolollaan.

Yhteenvetona: kaamosmasennus meneillään, kynttilät on best, unirytmi on päälaellaan ja joulufiilis latautuu edelleen. Muistakaamme kuitenkin, että nämä ovat sellaisia pikkujuttuja, joista ihminen keksii valittaa silloin, kun kaikki perusasiat ovat hyvin. Välillä elämä antaa muistutuksia siitä, miten paljon huonommin asiat voisivat olla ja silloin nämä tällaiset tuntuvat todella pieniltä ja jopa hassuilta. Toisin sanoen, älkää ottako minua turhan vakavasti! :-)

Toivon, että lauantain joulutoriseikkailulta saan teille kunnon kuvapläjäyksen aikaan. Siihen asti, heippa ja ihanaa alkavaa viikonloppua!

Ladataan...

Ladataan...
SiljaCecilia

*Kaupallinen yhteistyö: Unelma Itsestä https://www.unelmaitsesta.fi/

Perinteiseen suomalaiseen tyyliin, olen aina ollut huono kehumaan itseäni. On paljon helpompi löytää itsestään huonoja puolia kuin hyviä puolia. Tilanteet, kuten työhaastattelut, tuntuvat piinaavilta lähinnä siksi, että niissä erityisesti pitää kertoa, miksi itse olisi sopiva kyseiseen tehtävään. Vaikka tietäisinkin vastauksen, kainostelen sanoa sitä ääneen, sillä en halua kuulostaa liian omahyväiseltä tai vahingossakaan liiotella. En halua tehdä itseäni naurunalaiseksi sanomalla olevani esimerkiksi hyvä piirtämään, jos joku toinen ei kokisikaan minun olevan hyvä piirtämään tai jos myöhemmin mokaisin jossain piirtämiseen liittyvässä tehtävässä.

Kuten teistä suurin osa jo tietääkin, olen mukana syksyn 2018 Unelma Itsestä -valmennuksessa. Yksi meille annetuista tehtävistä oli kirjata Unelma Itsestä -työkirjaamme kymmenen asiaa, joista itsessämme pidämme. Sen sijaan, että olisin listannut nämä asiat vain työkirjaan, päätin ylittää itseni listaamalla nuo asiat myös tänne blogiin!

Tässä ne tulevat, 10 asiaa, joista itsessäni pidän:

1. Taiteellisuus. Olen aina tykännyt kirjoittaa, valokuvata, toisinaan myös piirtää ja muuten ilmaista itseäni taiteellisesti. Tällä hetkellä valokuvaus on ehdoton suosikkini ja viimeisen vuoden aikana koenkin kehittyneeni siinä huimasti!

2. Koen omaavani perus hyvät käytöstavat ja minulle on tärkeää pitää niistä kiinni.

3. Pidän itseäni tunnollisena ihmisenä. Jos teen pienenkin mokan tai tiedostan, etten ole hoitanut jotain asiaa kunnolla, tunnen siitä syyllisyyttä ja stressaan niin kauan, kunnes asia on kunnossa.

4. Vaikka välillä joku asia ulkonäössäni hetkellisesti saattaa ärsyttää, en muuttaisi itsessäni mitään. Varsinkin nuorempana sitä aina haaveili näyttävänsä joltain muulta, mutta nykyään en haluaisi näyttää keneltäkään muulta kuin itseltäni.

5. Jos oikeasti haluan jotain, olen valmis tekemään töitä ja tarvittaessa myös uhrauksia saavuttaakseni tavoitteeni.

6. Viihdyn pitkillä matkoilla bussissa, junassa, autossa, lentokoneessa jne. :-D Tämä voi olla hassu kohta listata, mutta tykkään siitä, etteivät pitkät matkat tunnu minusta kidutukselta, päinvastoin, usein jopa odotan niitä!

7. Nythän en ole voinut urheilla kolmeen vuoteen, mutta silloin kun vielä voin (ja toivottavasti voin taas vielä jonain päivänä), tykkäsin tästä urheilullisesta piirteestäni kovasti.

8. Osaan mielestäni ottaa muut hyvin huomioon. Ainakin yritän parhaani!

9. Tämä liittyy ehkä myös tunnollisuuteen, mutta olen todella sellainen ihminen, että jos olen sopinut vaikka, että nään kaveria, minulla on todella suuri kynnys perua näkeminen, vaikka olisin pää kainalossa. En muista koskaan valehdelleeni tai liiotelleeni peruakseni näkemisen, vaan aina jos olen perunut, joku on ollut oikeasti huonosti.

10. Koen, että minulla on suht' hyvä mielikuvitus. Varsinkin pienenä joka ilta ennen nukkumaanmenoa kuvittelin aina, miltä elämäni ''aikuisena'' tulisi näyttämään, millaisia ihmisiä siihen kuuluisi ja mitä tapahtuisi. Nämä ajatukseni olivat todella yksityiskohtaisia. Mietin mitä kukakin sanoi ja teki. Välillä teen tätä nykyäänkin.

Huh, ei ollut helppo nakki keksiä näitä, mutta kyllä niitä sitten lopulta löytyi! Nyt haastankin sinut listaamaan kymmenen asiaa, joista itsessäsi pidät. Niitä ei välttämättä tarvitse edes kirjoittaa ylös. Riittää, että sanot ne itsellesi joko ääneen tai äänettömästi.

Kuulkaa! Nyt olisi aivan täydellinen ajankohta ilmoittaa itsesi tai läheisesi seuraavaan Unelma Itsestä -valmennukseen, joka alkaa 7.1.2019! Lämpimästi suosittelen aloittamaan uuden vuoden tämän positiivista elämänasenetta huokuvan verkkovalmennuksen siivittämänä. Valmennus kestää 4 kk eli kysessä ei suinkaan ole pikainen kuntokuuri tai dieetti, vaan opit parantamaan tapojasi pysyvämmin ja pitkäjänteisemmin, tekemään kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista elämäntavan. Kuten tästäkin postauksesta varmasti huomaatte, valmennus pureutuu ihanasti myös henkiseen puoleen, ei vain fyysiseen.

Tuon edellämainitun valmennuksen lisäksi tarjolla on lukuisia muita eri valmennuksia ja retriittejä sekä Suomessa että Balilla!! Mikä olisikaan ihanampaa kuin Suomen pimeimpänä aikana lähteä Balille retriitille, heheh!
Tutustu lisää täällä: https://www.unelmaitsesta.fi/

Koodilla ''unelmasilja'' saat -15% kaikista Unelma Itsestä -valmennuksista ja tuotteista!

Ladataan...

Ladataan...
SiljaCecilia


Yleisiä stereotypioita amerikkalaisista ovat, että amerikkalaiset ovat lihavia ja Amerikassa syödään vain epäterveellistä ruokaa. Minua henkilökohtaisesti ärsyttää tällainen yleistäminen, sillä onhan se nyt päivänselvää, että tämä on sama asia, kuin kutsuisi kaikkia suomalaisia alkoholisteiksi. Olemmeko me kaikki alkoholisteja? Emme.

Jos nyt kuitenkin vertaan keskiverto suomalaisen ja texasilaisen päivittäisiä ruokavalioita, en voi lähteä kieltämään, etteikö suomalainen veisi terveellisyydessä voiton. Suomessa useimmat tottuvat syömään sellaista perusterveellistä kotiruokaa, kun taas amerikassa normaali välipalakin saattaa olla sipsejä tms. Toki tämä kaikki riippuu kummankin maan kohdalla ihan siitä, minkälaisessa perheessä asutaan. Kyllä amerikassakin, ainakin niissä perheissä, joiden kanssa olen itse ollut tekemisissä, on tehty ihan kunnon kotiruokaakin ja syöty yhdessä.


Faktahan se on, että varsinkin amerikassa epäterveellisen ruoan saaminen on tehty paljon helpommaksi, kuin terveellisen. En varmaan koskaan ole nähnyt smoothiemestan yhteydessä drive-thru:ta, kun taas melkein jokaisen pikaruokaravintolan kyljestä löytyy kuin löytyykin drive-thru. Kun viimeksi saavuin Texasiin, poikaystäväni kysyi, haluanko mennä johonkin syömään vai napata vain ruokaa mukaan ajomatkalle. Huomasin itsekin sortuvani helppouteen vastatessani, että olen niin väsynyt, etten kyllä jaksa nousta autosta sen jälkeen, kun olen sinne kerran istahtanut eli drive-through it iiiis.

Kun puhutaan omista syömisistäni Amerikassa, on hyvä huomioida, että nykyään siellä käydessäni olen lomalla, joten jo lähtökodallisesti otan aika rennosti ja syön mitä milloinkin huvittaa, sillä tiedän palaavani ennemmin tai myöhemmin takaisin normaaleihin rutiineihin. Kuitenkaan se, että syön mitä huvittaa ei missään nimessä aina tarkoita sokerista ja rasvaista ruokaa kokoajan, vaan tuntuu, että kehoni osaa itsekin aika hyvin tasapainottaa terveellisen ja epäterveellisen ruoan määrän. Jossain kohtaa saattaa tehdä mieli pizzaa ja sitten taas seuraavana hetkenä raikasta smoothie bowlia. Suomessakin oikeastaan toimin samanlailla. Aika harvoin kyllä tulee syötyä pizzaa, burgeria tms. täällä. Enemmän olen perso makealle ja rasvaisesta ruoasta tulee helposti huono olo. Ehkä suurin ero on siinä, että jos Suomessa ollessa alkaa turhan usein tehdä mieli herkkuja, vihellän pelin poikki. Loman suhteen peli viheltyy yleensä poikki itsestään viimeistään siinä vaiheessa, kun loma loppuu.


Poikaystäväni aina sanoo, että hän ''lihoo'' aina minun ollessa siellä hänen kanssaan. :-D Toisin sanoen, minä taidan tässä tapauksessa olla usein kaiken pahan alku ja juuri, tai ehkä me molemmat olemme. Onhan se nyt rutkasti mukavempaa herkutella kaksin kuin yksin! Kun minä olen lomalla, poikaystävänikin on mielessään vähän niin kuin lomalla, vaikka käykin usein samalla töissä.

All in all, herkkuja tulee Amerikassa syötyä aika paljon tai ainakin normaalia enemmän. Olemme kuitenkin aina puhuneet, ettei sellainen ole mikään elämäntyyli eli kun toivottavasti jonain päivänä voimme asua yhdessä, emme todellakaan jatka samalla tyylillä. Tiedän, että meille molemmille tulisi ennemmin tai myöhemmin todella epämukava olo sekä henkisesti että fyysisesti. Kotiin hankitaan siis kunnon blenderi ja kaapit täytetään ravinteikkaalla ruoalla! Silloin tällöin voi sitten herkutella esimerkiksi käymällä ulkona syömässä tai pitämällä leffaillan kotona.

Tästä aiheesta olisi vaikka kuinka paljon sanottavaa, asioita voisi tarkentaa ja antaa mielen vaellella sivupoluille, mutta teksti on jo paisunut sen verran pitkäksi, että taidan päättää sen tähän tällä erää. Kommenttiboxiin voi jättää ajatuksia, kysymyksiä tms. mikäli niitä on! :-)

Ladataan...

Pages