Ladataan...
SiljaCecilia

Rehellisesti sanottuna, tämä viikko on ollut aika vaikea. Tunteeni ovat heitelleet laidasta laitaan ja olen itkenyt paljon. Tähän ei ole mitään erityistä syytä tai no, hormoonit kaiketi. Välillä tuntuu, etten itsekkään ymmärrä itseäni. Saatan tuntea oloni todella tyytyväiseksi ja onnelliseksi, mutta jo vartin päästä potea hirveää alemmuuden tunnetta ja epätoivoa. Viime yönä nukuin vain 2,5 tuntia. Tiedättekö, kun kaikki asiat vain pyörivät mielessä?

Eilen minulla oli töistä vapaata ja jo etukäteen ahdisti ajatus siitä, ettei minulla olisi mitään suunnitelmia; joutuisin viettämään koko päivän vain itseni kanssa eikä se juuri nyt kuulostanut laisinkaan hyvältä. Päätin laittaa ystävälle viestiä ja lopulta päivästä tulikin varsin kelpo, tässä viisi syytä miksi:


1. Juurikin se, että näin ystävääni. Lopulta pikaiset treffit venyivätkin noin viiden tunnin hengailuksi!
2. Kolme eri kahvilaa! Kävimme Fazer Cafessa aamiaisella, Picnicissä kahvilla ja vielä Powaussa kahvilla ja välipalaraakakakulla.


3. Uusi hattu. Heh, minun ei pitäisi ostaa mitään juuri nyt, mutta mukaan tarttui Zarasta uusi lipallinen hattu!
4. Banaaniletut. Ystäväni puhui tehneensä todella hyviä banaanipannareita, mistä minäkin inspiroiduin väsäämään niitä iltapalaksi pitkästäaikaa.
5. Läheiset. Onneksi on ihmisiä, ketkä jaksavat katsella/kuunnella/ymmärtää tällaista kiukkupussi-tuuliviiriäkin aina välillä.


Toivon vain, että nämä hulluuspäivät olisivat pian ohi, jotta voisin taas olla oma, hieman tasapainoisempi, itseni. Huippua viikonloppua!!

 

Ladataan...

Ladataan...
SiljaCecilia


Palasin eilen aamulla ennen töitä Turusta ystäväni luota tuliaisina mojovat silmäpussit! Olipa taas niin kiva viikonloppu!

Lauantaina illalla otettiin enimmäkseen aika rennosti; juteltiin, kuvattiin vähän, herkuteltiin, katsottiin Netflixiä ja sellaista.

Sunnuntaina laittauduttiin ajan kanssa; Vilma jopa meikkasi mut ja kiharsi hiukseni! En muista koska viimeksi mulla olisi ollut meikkiä kasvoilla, saati sitten kiharretut hiukset. Aina vain tuntuu, että en osaa/jaksa/ole tarvittavia välineitä laittautumiseen ja tykkään olla luonnollinen. Kuitenkin, täytyyhän se nyt myöntää, että tuntui ihanalta, kun joku auttoi tekemään itselle sopivan lookin, jossa olo ei tuntunut epämukavalta, vaan päinvastoin! Laittautumisen jälkeen mentiin kuvaamaan ja mielestäni saatiin todella siistejä kuvia, joita tulen postaamaan myöhemmin eri postauksessa/postauksissa.

Loppuilta kului vaihteeksi editoinnin, jätskin ja Netflixin parissa. Seuraavana aamuna en millään olisi malttanut lähteä, mutta niin kai se on, että kaikki hyvä loppuu aikanaan.

Miten teidän viikonloppu sujui?

PS. Itse olen viime aikoina tykännyt kirjoittaa paljon tällaisia perus kuulumispostauksia, mutta mitä mieltä te olette näistä? Haluaisitteko enemmän postauksia, joissa olisi jokin selkeä aihe?

Postauksen kuvat: Vilma Suhonen (kuvat minusta), minä // Editointi: Minä

 

 

Ladataan...

Ladataan...
SiljaCecilia

Olin eilen töiden jälkeen ystävälläni kylässä hänen ihanassa kodissaan, jossa en ollut vielä koskaan käynyt. Tuollaisista asunnoista tulee aina sellainen fiilis, että voisipa itsekin jo asua omassa kodissa ja sisustaa sen omanlaisella tyylillä. Jonain päivänä, jonain päivänä.

Olimme aiemmin vitsailleet, että ystäväni olisi syytä kokata minulle kolmen ruokalajin illallinen ensimmäisen vierailuni kunniaksi ja niin hän tavallaan oli yllätyksekseni tehnytkin; tarjolla oli nimittäin suolaista piirakkaa, brownieita ja vielä omenapiirakkaa, kaikki itse leivottuja!! Olin tästä ihan super otettu. Ei hänen missään nimessä olisi tarvinnut nähdä tuollaista vaivaa. Kaikki tarjottavat olivat niin hyviä, että otin niitä lisää moneen otteeseen. Juttelimme herkkujen lomassa monta tuntia, kunnes oli aika lähteä kotiin.

Kotiin päästyäni säikähdin, sillä oloni oli täysin yht' äkkiä kipeä! Nilkkoja särki, poskionteloissa tuntui painetta, kurkkuni oli kipeä ja oloni oli todella outo. ''En ikinä ole kipeä ja nyt sitten olen, kun olisi kiva viikonloppu tulossa?!'' ajattelin. Toivoin vain, että tuo olo menisi ohi yhtä nopeasti kun oli tullutkin.

Luojan kiitos, tänään en ole tuntenut itseäni laisinkaan niin kipeäksi kuin eilen. Olenkin nyt loppuviikon taas Pispalassa Tyyne-koiran seurana. Koiran kanssa eläessä tuntee aina olonsa niin ihanan aktiiviseksi; tuskinpa olisin tänäänkään yksin lähtenyt lenkille ennen töitä. Tyyne on vieläpä niin ADHD-tapaus, ettei se anna juurikaan tilaa löntystellä! :-D Muuten, arvasin, että jos jätän kameran kotiin, eteeni tulee varmasti ainakin yksi tilanne, jolloin harmittelen, ettei ole kameraa mukana. Pispalassa oli tänään ihan älyttömän kaunis usva!

Viikonlopuksi olen suuntaamassa ystäväni luokse Turkuun, jipii! Istuisinpa jo bussissa.

Ladataan...

Pages