(Ruokapainotteinen) elämää puhelinkuvien läpi

Tästä puhelinkuvapostauksesta olisi vallan hyvin voinut koota ”mitä olen viime aikoina syönyt” -postauksen. Joten mikäli olet kaltaiseni ja tykkäät nähdä ruokaa, jatka lukemista.

Relove. Söpö pieni kirppis, mutta kun pienessä tilassa on liikaa ihmisiä it’s not for me.

Tämän naaman nähdessään työkaveri totesi: ”Mä en oo ikinä nähnyt sulla noin paljon meikkiä!”

Voisin varmaan käydä Fazerin aamiaisella joka aamu.

Tykkäilen näistä biker shortseista kovasti, mutta viime aikoina ei liiemmin ole ollut säitä käyttää niitä. Nöf.

Tekeekö sateenkaaren näkeminen teidätkin aina onnelliseksi?

Kaupan tuuletin hellepäivänä. Yes please.

Paras keksintö. En vain tiedä ikinä, mihin ajaisin noilla. Asuisinpa niin lähellä kaupunkia, että voisin kulkea tuollaisella kotiin joka päivä.

Pari postausta sitten kerroin, että minulla pitää aina olla jokin addiktio. Viime aikoina se on ollut irtokarkit.

Daily smoothie bowl.

Best.

Hämmennyttiin, kun tarjoilija toi pöytään alkupalaksi poppareita ja shotit, vaikka oltiin kahteen kertaan sanottu, ettei nyt ainakaan toistaiseksi oteta alkoholia. No, todettiin sitten, että pitäähän ne juoda, kerta ne meille tuotiin. Saatettiin olla hieman huvittava näky, kun kulautettiin ne, kuten shotit kuuluu vain tajutaksemme, että laseissa olikin vain kivennäisvettä, haha. Varmaan juuri siksi, että oltiin kieltäydytty alkoholista.

Odottelin Vilmaa avaamaan oven. What’s taking so long chicken?!

Olen tässä viime aikoina totuttanut itseäni tykkäämään sushista aika onnistuneesti. PS. Tuo huulillani oleva huulipuna on ihan paras, koska se pysyy huulilla koko päivän, mikä tietysti sopii minulle helppoutensa vuoksi, MUTTA illalla sitä ei meinaa millään saada pois…

Muutama tunti mökillä ja taas koko omaisuus mukana.

Tuota veitikkaa on jo hirmuinen ikävä.

Helsingissä shoppailu on niin miellyttävää. Kaikkialla muualla paitsi Zarassa… joka kerta se paikka on kuin pommin jäljiltä. (Oletan, että kaikki ymmärtävät, ettei tämä kuva ole Zarasta.)

Karu näky matkalla aamujunaan.

Onneksi juna-aseman kahvila on lauantaisinkin auki ennen yhdeksää, joten aina Helsingistä tullessani saan napattua terveellistä aamiaista ennen työpäivää. Minulle aamiaisaika on sellainen, että silloin pitää aina syödä terveellisesti. En millään pystyisi syömään esimerkiksi illalta jääneitä karkkeja ennen kuin olen syönyt kunnon aamiaisen.

Näistä kuvista voisi päätellä toisin, mutta todellisuudessa olen viime aikoina juonut hyvin vähän kahvia. Kofeiinia kyllä muuten, mutten kahvia.

Väsynyt nassu odottelemassa bussia ennen aamuvuoroa.

Tämä nautinto ei kauaa kestänyt ennen kun aurinko kiirehti pilveen. En kuvailisi itseäni auringonpalvojaksi, mutta kyllä minut tilaisuuden tullen on usein aurinkotuolista löytänyt. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut miettiä, kannattaako auringonotto sittenkään. Toisaalta kuitenkin ärsyttää, kun tuntuu, että mitään ei nykyään saa tehdä tai tapahtuu jotain hirveää. No, enpä anyway ole ottanut tänä kesänä aurinkoa kuin muutaman kerran. Joten, jos törmäät kadulla kävelevään valkoiseen lakanaan, se olen todennäköisesti minä.

Pari eri asiakasta on tuonut meille töihin mansikoita. Niin herttaista! Toinen heistä kertoi, että piristämme aina hänen huonojakin päiviään. Ihana.

Viime aikojen lempparisetti. Kuarapuuro (piti kirjoittaa kaurapuuro) yes or no?!

Oli pakko ottaa kuva, koska söin jo päivän toista jäätelöä.

Aina on myös pakko ottaa miljoona kuvaa, kun on meikkiä naamassa. Ihan vain todistusaineistoksi, että näinkin joskus on.

Ja taas yksi smoothiekulho.

Mainiota torstaita tyypit!!