Viikonloppu ilman festareita

Olin eilen julkaista blogipostauksen, jonka kirjoitin maanantain ja sunnuntain välisenä yönä, kun en saanut unta. Viime hetkellä kuitenkin jänistin.

Postauksen teksti oli pelkkää ajatuksenvirtaa enkä suoraa maininnut siinä, mistä puhun. Tiedän, että ainakin läheiseni olisivat tienneet, mikä saa minut kirjoittamaan niin, mutta en halunnut ottaa riskiä, että joku muukin olisi osannut aavistaa. Ehkä joskus myöhemmin tulen julkaisemaan tuon tekstin, kun ei ole enää niin väliä, osaako joku laskea yksi plus yksi vai ei. Sillä välin, pysyttäydytään kevyemmissä aiheissa, kuten esimerkiksi siinä, että tajusin juuri, etten muista, koska viimeksi olisin ollut vapaa-ajastani ahdistunut. En tiedä muistatteko, kun joskus stressasin hirveästi, jos vapaapäivälle ei ollut suunnitelmia. Nykyään, oli tiedossa sitten suunnitelmaton tai suunnitelmallinen vapaapäivä, olen siitä innoissani ja vapaani ovat olleet ihania. Monesti todella yksinkertaisia, mutta ihania. Viime aikoina edes sade ei ole latistanut tunnelmaa siinä määrin, missä ennen.

Viime viikonloppuna Ruisrockia tuli väistämättäkin seurattua somen välityksellä. Tuli hetkeksi sellainen olo, että jäänkö jostain paitsi, kun en vietä kesiäni festarista festariin liitäen. Monelle festarit nimittäin tuntuvat olevan kesän kohokohtia. Sitten sain muistutuksen siitä, miten minä ja mukavuudenhaluni emme kuulu noihin paikkoihin, heh. Sen sijaan vietin viikonloppuni koiran kanssa lenkkeillen, äidin kanssa kuvaillen ja kahvitellen, YouTube-videoita katsellen, muffinsseja leipoen sekä hotkien sushia kävelymatkalla kotiin – oli järkyttävä nälkä! Kuulostaa enemmän minunlaiseltani mummoviikonlopulta. 🙂

Olitko sinä festareilla vai vietitkö kotiviikonloppua, kuten minä?