Viikon positiiviset – viikko 31

Heipähei ja (toivottavasti) aurinkoista maanantaita! Olin loppuviikosta sen verran menossa, että en ehtinyt julkaista ”Viikon positiiviset”-postausta sunnuntaina, joten tällä kertaa kokoan viime viikon positiiviset asiat yhteen maanantaina. Alunperinkin itseasiassa mietin, kumpi on parempi julkaisupäivä tälle postaukselle; sunnuntai vai maanantai? Anyways, tässä ne tulevat: viikon 31 positiiviset!

Äitini ystävä ja naapurimme oli luvannut viedä äidin syntymäpäivän kunniaksi Lempäälässä sijaitsevaan Antiikkikahvila/teehuone Siiriin. Pääsin tuolle reissulle kuokkimaan. Siiri oli oikein hurmaava, korvapuusti maistui ja kyseisen paikan sisustus tekee varmasti vaikutuksen varsinkin, jos on antiikin ystävä.

Varasin lennot!! Vihdoin! Samalla konkretisoitui entisestään fakta, että olen oikeasti lähdössä.

Minun oli jo pitkään pitänyt viedä tavaroitani ja vaatteitani kirppikselle myytäväksi. Tällä viikolla se viimein tapahtui, mutta totta puhuen en olisi jaksanut tuota rumbaa ollenkaan ja suurin tarkoitukseni oli vain laittaa tavara kiertoon, ei tienata pottia. En muista millekkään myytävälle tavaralle laittaneeni yli 10€:n hintaa. Suurin osa oli 1€-4€. Tilityksen tullen silmäni suurenivatkin lautasen kokoisiksi, kun minulle kerrottiin summa, jonka olin tienannut. Kaiketi kirpparipöytä sittenkin kannatti, vaikka edelleen olen sitä mieltä, että tässä on nyt sattunut virhe, haha.

Työkaverit – tämä ei ole vain viikon 31 juttu, mutta jälleen mietin, miten hurjan ikävä mulla tulee niitä tyyppejä! Viimeisen yli kolmen vuoden aikana olen saanut työpaikastani niin niin monta hyvää kaveria ja ystävää, etten edes pysy laskuissa mukana. Melkein puolet ihmisistä, joiden kanssa vietän vapaa-aikaanikin ovat tai ovat olleet työkavereitani.

Lauantaina olimme syömässä pikkuserkullani ja hänen tyttöystävällään. Illan teemana oli Espanja. Meille tarjoiltiin alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka ja Noora teki meille geelikynnet. Aika luksusta!

Sunnuntaina piipahdimme Tahmelan rannassa Folk-tapahtumassa, Amurin helmessä välipalalla ja sen jälkeen suuntasimme vielä Särkänniemeen ihan vain haistelemaan tunnelmaa. Tämä ei ole positiivinen juttu, mutta Amurin helmessä sanoin äidilleni pelkääväni, että jonain kauniina päivänä unohdan kamerani jonnekin. Noin kymmenen minuuttia tämän jälkeen olin istuutumassa autoon vain huomatakseni, että unohdin kamerani kahvilaan!! Miten tämä on edes mahdollista?

Kaikenkaikkiaan takana on oikein ihana ja hyvä viikko kaikin puolin! Toivottavasti tästä viikosta tulee yhtä huippu!