Fiiliksiä ennen lähtöä – mikä hermostuttaa?
Olen huomenna tosiaan lähdössä USA:han viikoksi. Tarkoituksena olisi tehdä sieltä useampi postaus, mutta en uskalla luvata, että ensimmäiset tulisivat ulos jo tuon viikon aikana, nimittäin monesti siellä ollessani menen sellaiseen kuplaan ja haluan vain elää hetkessä. Kuitenkin, poikaystäväni tulee muutamana päivänä olemaan töissä, joten luulisin, että minulla olisi silloin aikaa kyhäillä postauksia valmiiksi. Aikomuksena olisi tehdä ainakin synttäripostaus, kiitospäiväpostaus, poikaystävä vastaa -postaus ja saa nähdä, mitä muuta keksin, ehkä vielä road trip -postaus. Jos blogi sattuu olemaan hiljainen ensiviikon, niin nämä postaukset ovat luvassa sitten, kun palaan Suomeen.
Tämän hetken fiilikset ovat innostuneet ja odottavat, mutta samalla myös stressaantuneet. Huominen lentoni on New Yorkin kautta ja vaihtoaikaa on vain kaksi tuntia. En muuten olisi tuosta kahdesta tunnista huolissani, mutta JFK on niin valtavan iso kenttä, eikä siinäkään mitään, mutta minut täytyy siellä mennä maahantulotarkastukseen, sillä se on ensimmäinen paikka, jonne USA:ssa laskeudun. Tuossa maahantulotarkastuksessa minulla on lyhimmillään mennyt noin 5min, sillä jonoa ei ollut ollenkaan, mutta kauimmillaan tarkastuksessa jonotuksineen on kulunut yhdestä kahteen tuntiin. Viimeksi taisi JFK:llä mennä vajaa tunti, mutta silloin olimme laskeutumisen jälkeen odottaneen koneessa vielä tunnin, sillä kone ei päässyt portille niiden kaikkien ollessa varattuina. Olen siis todella huolissani, että missaan jatkolentoni Dallasiin. Luulen, että ehdin, mikäli kaikki sujuu, kuten pitää, mutta jos viivästyksiä tulee, en ehdi Dallasin koneeseen. Yritän, kuitenkin suhtautua asiaan niin, että kaikella on tarkoitus ja jos myöhästyn, täytyy vain edetä sitten sen mukaan ja pitää pää kylmänä. Tosin, tunnen itseni sen verran hyvin, että voi olla vaikea pitää pää kylmänä, kun ei ole nukkunut tai syönyt tarpeeksi. Poikaystävänikin ilmeisesti tuntee minut, sillä hänkin jo sanoi, että en saa sitten menettää malttiani, jos myöhästyn. 😀
Kaikesta tästä huolimatta odotan innolla huomista lähtöä. Tuntuu ihan uskomattomalta, että olen taas menossa Texasiin. Tavallaan tuntuu, kuin olisin juuri palannut sieltä, vaikka siitä on jo nelisen kuukautta. Vaikka lentoni on Dallasiin, tulemme viettämään tulevan viikon Houstonissa, mistä olen ihan täpinöissäni. Houston, tarkemmin sanottuna Katy (Houstonin esikaupunki) on minulle se Texasin koti ja kaikkein rakkain paikka koko USA:ssa. Poikaystäväni asui pari vuotta Dallasin tienoilla ja tuona aikana olimme lähinnä siellä aina kun vierailin.
Meillä on niin valtava määrä suunnitelmia, etten ole varma, mitkä kaikki niistä ehditään toteutumaan. Tärkein kaikista suunnitelmista on tietenkin yhdessäolo, sitä ei koskaan voi olla liikaa.
Nyt suljen läppärin ja jatkan pakkaamista. Palataan siis ensiviikolla tai sen jälkeen!
Kuvat: Austin M. // Editointi: minä