Päivä New Yorkissa – miksi?!

Moikka Texasista, jonne vastoinkäymisistä selvittyäni saavuin viimein sunnuntai-iltana. Viime postauksessa pohdin, tulisinko kirjoittamaan tällä viikolla mitään, mutta kuten aina, täällä sattuu ja tapahtuu, joten halusin jo nyt tulla avaamaan, missä mennään. 

Tosiaan, laskeuduin New Yorkiin lauantai-iltapäivästä. Ehdin olla jo aivan innoissani, että ehdin jatkolennolleni Dallasiin, sillä maahanmuuttotarkastukset ja muut sujuivat niin sutjakkaasti. Kuitenkin, kirjatessani matkalaukkuani jälleen seuraavalle lennolleni, laukkua vastaanottava virkailija totesi, ettei kyseistä lentoa tuolle päivälle ole. Olin aivan varma, että hän ei nyt vain ole asioista perillä, sillä minulla kuitenkin lippu lennolle oli enkä ollut saanut mitään tietoa, että lento olisi peruttu. Niimpä, selvitin asiaa muutaman eri työntekijän kanssa, kunnes yksi heistä huomasi, että lentoni on vasta seuraavana päivänä!!!

Vaikka olin henkisesti varautunut siihen, että saatan myöhästyä jatkolennoltani, sillä kuten viime postauksessa kerroin; luulin, että minulla on vain kaksi tuntia aikaa vaihtaa konetta, oli ensimmäinen reaktioni itku, shokki ja pettymys itseeni. Olin vain niin ahkerasti tuijottanut kellonaikoja, etten ollut missään vaiheessa huomannut, että lentojeni välissä on vuorokausi! Eikä sitä myöskään oltu mitenkään erityisesti merkitty. 

Aikani yritin selvittää, josko pääsisin vielä jollain lennolla Texasiin, mutta lopulta jouduin hyväksymään, ettei se enää ollut mahdollista. Pettyyneenä ja silmät väsymyksestä turvonneina etsin itselleni hotellin, jossa yöpyä.

Viimeksi olin New Yorkissa noin 1,5 vuotta sitten, mutta silloin jäi paljon näkemättä, joten herättyäni paikallista aikaa kolmelta aamuyöllä, päätin ottaa taksin ja suunnata New York Cityyn! Oli sunnuntai-aamu kello seitsemän ja yllätyksekseni kaupunki oli hiljainen. Luulin, ettei se koskaan nukkuisi. Olin ostanut lipun Top of the Rockiin ja saavuinkin huipulle päivän ensimmäisellä hissillä. Näkymät olivat henkeäsalpaavat. On ihan pakko sanoa, että jos Texasia ei lasketa, niin ehdottomasti mieluiten kaikista maailman kaupungeista olin jumissa New Yorkissa. Olin halunnut takaisin New Yorkiin jo kauan, tämä ajankohta vain ei ollut kaikkein paras. Top of the Rockin jälkeen metsästin itselleni aamiaispaikan, sillä en ollut syönyt aikoihin mitään! Sitten vain hieman lisää kierreltyäni taksilla takaisin hotellille.

Hotellihuoneeni piti luovuttaa puolenpäivän aikaan enkä sen jälkeen viitsinyt enää rehjustaa ison matkalaukkuni kanssa minnekkään, joten vietin loppupäivän lentokentällä hengaillen ja nyt olen turvallisesti Texasissa! Näistä meiningeistä lisää erillisissä postauksissa. Palataan pian! <3

PS. Pahoittelut, jos teksti oli lopussa liian pitkänä pötkönä! Kirjoittelen tässä puhelimella, sillä jätin läppärin kotiin. Puhelimella ei ole yhtä helppoa venkslata kuvia ja tekstiä, kuten tietokoneella.