23 v. syntymäpäiväni
Heippa hei jälleen Suomesta mojovan jet lagin siivittämänä. Palasin eilen iltapäivällä ja jo tänään koitti paluu arkeen ja töihin. Suomeen paluusta kuitenkin enemmän lisää myöhemmin, sillä nyt haluan vielä keskittyä muistelemaan matkaani. <3 Tänään vuorossa on 23 v. syntymäpäiväni!
Oli 21.11.2018 ja heräsin, kun poikaystäväni lähti töihin ennen aamukuutta. Samaan aikaan ystäväni Suomesta pommitti minua synttärionnitteluääniviesteillä. 😀 Minun oli aina todella vaikeaa jatkaa unia enää sen jälkeen, kun poikaystäväni oli lähtenyt (hassua, koska Suomessa nukun aina yksin?!), niin oli tänäkin aamuna. En myöskään malttanut olla koskematta puhelimeeni ja kuuntelematta juuri saamiani ääniviestejä. Niimpä valvoin seuraavat tunnit selaten Instagramia ja onnitteluja. Muuten, Instagramin selaamiseen aamulla menee yllättävän kauan aikaa, kun elää eri ajassa. Yön aikana uusia kuvia ja stooreja tulee niin paljon, etten välillä edes jaksa urakoida niitä kaikkia läpi, vaikka haluaisin.
Onneksi sain jatkettua vielä hetken unia ennen, kun poikaystäväni pääsi töistä ja lähdimme kohti Houstonin keskustaa ja himoitsemaani Clean Juice -nimistä smoothiemestaa. Alunperin meidän piti mennä sinne aamupalalle, sillä poikaystävälläni ei pitänyt olla töitä tuona päivänä, mutta aamupala vaihtuikin nyt välipalaan.
Välipalastopin jälkeen jatkoimme matkaa kohti keskustaa. Sää oli harmillisen sateinen emmekä olleet tajunneet ottaa sateenvarjoa mukaan, joten aluksi hengailimme vain autossa, kunnes sade vihdoin lakkasi ja pääsimme ulos kiertelemään. Illaksi meillä oli pöytävaraus eräästä ravintolasta.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun vietimme jommankumman syntymäpäiviä yhdessä, vaikka olemme seurustelleet viisi vuotta. Jo tästä syystä tuo päivä tuntui todella erityiseltä. Tuntui, ettei meidän olisi edes tarvinnut tehdä mitään erityistä, sillä olisin ollut onnellinen vain kotona yhdessä oleillessa. Lisäksi yksi parhaista ja yksinkertaisimmista asioista, mitä rakastan tehdä amerikassa on ihan vain ajaminen ympäriinsä jutellen, musiikin säestäessä taustalla. Se tuo tietynlaisen vapauden tunteen. Onneksi välimatkat ovat monesti niin pitkiä, että tätä tulee tehtyä usein.
Kotona oleilua oli luvassa myöhemmin, kun leivoimme Oreo brownieita seuraavan päivän kiitospäivää varten, sytytimme takkaan tulen, joimme kaakaoa ja teimme s’moreseja. Kunnon amerikkalainen ilta, haha, mutta se juuri on parasta. Lopulta olimme taas molemmat niin väsyneitä, että meidän oli aivan pakko kömpiä nukkumaan.
Rakastan katsoa näitä kuvia ja muistella noita hetkiä, mutta samalla se tekee kipeää. Voisinpa saada tuon syntymäpäivän takaisin ja koko menneen viikon. Tiedän että, jokaiseen matkapostaukseeni voisi laittaa ”cheesy warning”-lätkän päälle. Annan kuitenkin itselleni luvan hehkuttaa vähän, sillä näemme niin harvoin ja silloin kun näemme olemme töitä lukuunottamatta yhdessä 24/7, joten tätä juustoisuutta teksteissä ja meistä puhumista on hieman vaikea välttääkään. Toivottavasti suotte sen minulle. :-)
