Yleiset rehelliset kuulumiset
Heissulivei!
Viime aikoina olen aika paljon reissu/Amerikka-juttuja suoltanut tänne blogiin, mutta nyt on taas aika jättää ne hieman vähemmälle ja päivitellä Suomi-kuulumisia jälleen.
Valitettavasti kuvasaldo ei tällä kertaa ole maatamullistava, sillä omaksikin harmikseni olen kuvannut Suomeen palattuani olemattoman vähän. Jos minulta kysyttäisiin, voisin olla kuvaamassa vaikka koko ajan, mutta ulkona vallitseva marras-joulukuinen pimeys ja synkkyys on vetänyt mieleni matalaksi vähän kaikkien asioiden suhteen. Lauantaina palatessani ystäväni luota Turusta olin suorastaan raivoissani kun maa oli täynnä loskaa, vettä satoi kaatamalla päälle, TKL:n bussi oli aivan tupaten täynnä, joten missäs sitten matkalaukun kanssa seisot, kun käytävällä olet vain tiellä ja siinä vaiheessa, kun kyytiin nousee kolmannetkin lastenrattaat, et mahdu enää mihinkään. Kyllä, arvostan tätä maata, mutta nuo eivät kuulu Suomessa elon kultahetkiin. Olin niin valmis klikkaamaan itseni Momondoon ja varaamaan seuraavan mahdollisen lennon takaisin Amerikkaan. 😀 No, tästä on toivottavasti suunta vain ylöspäin ja ennen kaikkea VALOA KOHTI. Ai että, odotan niitä päiviä kun aurinko taas nousee.
EDIT: Kirjoitin tätä tekstiä kahtena eri päivänä ja kuulkaa, tänään se aurinko nousi, vieläpä oikein kunnolla! Tulin niin onnelliseksi, että melkein itkin.
Tänä pimeänä aikana ehdoton pelastukseni ovat olleet kynttilät! Poltan kynttilöitä lähes joka ilta ja aamu. Niillä on ihanan rauhoittava voima ja ne tuovat arkeen tietynlaista luksusta. Miten olen joskus voinut elää ilman kynttilöitä? Myös takeaway-kahvia on tullut haettua taas lähes joka päivä ennen töitä. Minusta on tullut kunnon yöeläjä. Poikaystäväni nimittäin pääsee nykyään Suomen aikaa kello 22 töistä, jonka jälkeen hän on aina soittanut minulle ja puhelumme ovat monesti venähtäneet kahteen asti aamuyöllä. Unirytmin kannalta ei niin hyvä, vaikka hauskaa onkin ollut.
Mikä muuten on teidän joulufiiliksen laita? Itselläni se on hieman hakoteillä ja on kovin vaikeaa tajuta, että tänä viikonloppuna kuusi jo kannetaan taloon! Lauantaina olemme ystäväni kanssa menossa Tampereen joulutorille pyörimään, joten eiköhän se joulutunnelma sieltä pikkuhiljaa kehkeydy. Kaipaan kovasti niitä lapsenomaisia fiiliksiä, kun synttäreiden ja joulun lähestymisen tunsi mahanpohjassa jo kuukausi ennen h-hetkeä. Nyt aikuisena tunnelmiin pääsee monesti vasta itse merkkipäivänä. Olen täällä myös sormet ja varpaat ristissä sen puolesta, että maahan saataisin kunnon lumikerros ennen joulua tai ainakin, että tuo pikkupakkanen loistaisi vielä viikonkin päästä olemassaolollaan.
Yhteenvetona: kaamosmasennus meneillään, kynttilät on best, unirytmi on päälaellaan ja joulufiilis latautuu edelleen. Muistakaamme kuitenkin, että nämä ovat sellaisia pikkujuttuja, joista ihminen keksii valittaa silloin, kun kaikki perusasiat ovat hyvin. Välillä elämä antaa muistutuksia siitä, miten paljon huonommin asiat voisivat olla ja silloin nämä tällaiset tuntuvat todella pieniltä ja jopa hassuilta. Toisin sanoen, älkää ottako minua turhan vakavasti! :-)
Toivon, että lauantain joulutoriseikkailulta saan teille kunnon kuvapläjäyksen aikaan. Siihen asti, heippa ja ihanaa alkavaa viikonloppua!
