Aikaeron kourissa (+ syy hiljaisuuteen)

Heippa murut! Nyt olisi aika rikkoa parin viikon hiljaiselo blogin puolella.

Viimeksi kerroin teille, että matkustin Texasiin kihlattuni luokse. Vähän yli kahden viikon lomalta palasin sunnuntaina mojovan jetlagin tai ainakin matkustuksesta kertyneen univelan kera.

Monesti tarkoitukseni on postata reissusta, sillä aikaa bloggaamiseen useimmiten löytyisi kihlattuni ollessa töissä. Lähes joka kerta postaaminen kuitenkin jää syystä, jota on vaikea selittää. Kutsun tätä Texas-kuplaksi, sillä saapuessani Texasiin tuntuu, kuin ympärilleni muodostuisi kupla, jonka Suomeen yhteyden pitäminen rikkoo. Kuulostaa ehkä todella oudolta, varsinkin, kun kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi pitää yhteyttä ihmisiin Suomessa tai kirjoittaa blogia. Tämänkin matkan aikana ajattelin monesti, että haluaisin, mutta joku estää minua tekemästä sitä. Tuntuu, etten ikinä löydä sanoja millekkään ja tiedän olevani USA:ssa rajallisen ajan, joten haluan elää täysin siinä hetkessä, vaikka makaisinkin vain sohvalla tekemättä mitään. Toivottavasti ymmärrätte.

Lomani oli aivan ihana ja kuten aina, jäin janoamaan lisää. Postauksen kuvat ovat Galvestonin rannalta, jossa vietimme yhden päivän. Muita kuvia tulette takuulla näkemään myöhemmin, sillä niitä riittää! Instagramiin (@siljacecilia) tosin postasin kuvia ja stooreja aktiivisesti koko loman, joten sieltä voi käydä kurkkaamassa esimakua, jos kiinnostelee. 🙂

Siitä huolimatta, että ikävä takaisin on jo kova, tuntuu pitkästä aikaa siltä, ettei elämäni ole umpikujassa. Tuo tunne on niin vapauttava ja siksi juuri tässä on tavallaan hyvä.