Mitä kuuluu juuri nyt? Ajatuksia lähtemisestä

Minulle kuuluu hyvää, tarkemmin sanottuna, erittäin hyvää eikä tämä ole sattumaa. Sen jälkeen, kun julkistin tiedon siitä, että lähden syksyksi Amerikkaan, oloni on ollut todella vapautunut. Olen myös huomannut ottavani elämästä enemmän irti ja nauttineeni pienistäkin hetkistä kaksin verroin enemmän. En tiedä, onko tämä vähän surullistakin, mutta asioista on helpompi osata nauttia, kun tiedostaa, etteivät ne kestä ikuisesti. Pari ihmistä onkin minulle todennut, että vaikutan onnellisemmalta nyt.

Lennot on tosiaan nyt varattu. Lähtöpäiväni on sunnuntai 8.9. Tuohon päivään on enää tasan kuukausi. Arvelen ajan kuluvan kuin siivillä, sillä nautin hetkistä nyt sen verran, etten ehdi varsinaisesti odottaa tuota päivää. Se tulee sieltä kyllä odottamattakin, nopeammin kuin uskonkaan.

Tuntuu hassulta, että olen jo nyt todennut joillekin ihmisille: ”Me ei varmaan nähdäkään nyt sitten vähään aikaan eli heippa.” Jotenkin ajattelen, että ehdinhän minä nyt nähdä kaikkia vielä moneen kertaan, mutta varsinkin kauempana asuvia en oikeastaan ehdi… etenkin, kun aikataulut eivät normaalistikaan kohtaa.

Tällaisten isojen käänteiden kynnyksellä alkaa kuitenkin kyseenalaistaa itseään siitäkin huolimatta, että tietää tehneensä oikean päätöksen. Muistan silloinkin, kun olin lähdössä vaihtoon, aloin ennen lähtöä panikoimaan, haluanko sittenkään lähteä, vaikka olin unelmoinut vaihdosta USA:ssa kauan. Lopulta päätös vaihtoon lähtemisestä osoittautui yhdeksi elämäni parhaista, vaikka tuon vuoden aikana olikin välillä hemmetin vaikeaa. En tiedä kuka olisin ja missä olisin ilman sitä kokemusta.

Nyt fiilikset muistuttavat hyvin paljon seitsemän vuoden takaisia fiiliksiä. Olen ihan hurjan innoissani, mutta samalla on ehkä ihan tervettäkin miettiä, mitäköhän hitsiä mä olen tekemässä. Tuleeko tästä yksi elämäni parhaista kokemuksista vai elämäni opettavimmista? Se jää nähtäväksi.