Näin valehtelen somessa

Jokin aikaa sitten blogeissa näkyi paljon Näin valehtelen somessa -haastetta, jossa ideana on vastata erilaisiin väittämiin, ovatko ne omalla kohdalla totta vai tarua. Tänään minäkin vastaan! Aloitetaanpa.

Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olevan some-ystävällisiä ja kauniita kuvata.
Totta! Postaan Instagramiin päivittäin ja blogiinkin ainakin pari kertaa viikossa, joten jostain sitä kuvamateriaalia täytyy saada. Olen myös sellainen ihminen, joka jaksaa aina fiilistellä sitä, jos esim. ruoka-annos on myös esteettinen eikä vain hyvänmakuinen. Yleensä nämä kuvaamani ravintolat/kahvilat, hotellit jne. ovat kuitenkin positiivisia kokemuksia muutenkin. Pakko kyllä kertoa, että Amsterdamissa kävin eräässä todella Instagram-ystävällisessä kahvilassa, jonka ruoat olivat todella mauttomia, eivät olleet edes Instagram-kuvien arvoisia! 😀 Käyn tietenkin myös paikoissa, jotka eivät sovi some-kanaviini, mutta en välttämättä kuvaa niitä tai jos kuvaan, ne päätyvät suuremmalla todennäköisyydellä blogiin, eivät Instagram feediini, sillä blogissa minun on tarkoitus näyttää ja kertoa elämästäni laajemmin. Yksi isoimmista syistä, miksi pidän blogia on, että tekstillä voin kertoa niistä asioista, joista en koskaan kerro kuvillani.

Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.
Totta. Tähän voisin sanoa vähän samaa, kuin edelliseen väittämään. Haluan panostaa esteettisiin kuviin, eivätkä ne synny tyhjästä. Toki esim. pukeudun sellaisiin vaatteisiin, joissa viihdyn muutenkin, mutta kyllä minä yleensä tarkkaan mietin, mitä päälleni laitan, jos tiedän, että otetaan kuvia. En asu vielä omassa kodissa, mutta sitten kun asun, tulen varmasti miettimään sisustusta siltäkin kannalta, mikä näyttää kivalta kuvissa, sillä se helppottaisi todella paljon kuvien ottoa, kun voisi kuvailla paljon myös kotona. Voin rehellisesti sanoa, että monet kuvistani ovat lavastettuja. Yritän kuitenkin pitää ne sillä tavalla todenmukaisina, että voisin tehdä kuvissa tapahtuvia asioita muutenkin. En esim. koskaan kuvannut kahvia silloin, kun en sitä juonut.

En ota itsestäni kuvia tai InstaStories-videoita ilman meikkiä.
Tarua! Lähes kaikki (viime aikaiset) kuvani ovat täysin meikittömiä! Vielä kesällä ollessani reissussa, minulla oli ripsienpidennykset ja värjätyt kulmat (silloinkaan ei kyllä meikkiä, mutta jos luonnollisuudesta puhutaan). Viimeisen vuoden sisään minulla on ollut meikkiä tasan kerran. Olenkin aiemmissa postauksissa puhunut siitä, ettei meikki ole minulle mikään tärkeä asia enkä arjessa halua/jaksa meikata. Tykkään siitä tunteesta, kun iho saa hengittää eikä illalla tarvitse huolehtia meikin pesemisestä. Tämän vuoksi juurikin nuo värjätyt kulmat ja ripsienpidennykset ovat ainoa ”meikki”, mitä minulla on pitkään aikaan ollut, jos tuota yhtä kertaa ei lasketa. Kerroinkin jo teille, että juuri ostin pitkästä aikaa perusmeikkejä, jotta on välineet olemassa, mikäli silloin tällöin innostun meikkaamaan.

Teen asioita ja kerron blogissa asioista joiden tiedän tukevan henkilöbrändiäni.
Hmm… sanoisin, että tämä on enimmäkseen tarua. En ainakaan tietoisesti ole edes määritellyt, minkälainen henkilöbrändini on. Ehkä olisi aika. :-D Blogini ja Instagramini ovat aika lifestyle-tyylisiä, joten koen, että voin aika vapaasti jakaa kaikenlaisia elämässäni tapahtuvia asioita. Jos tämä on totta, niin silloin tämä tulee minulta todella luonnostaan, ajattelematta asiaa. Kuitenkin, jos tällä taas viitataan kahteen ensimmäiseen väitteeseen, niin silloinhan tämä on totta, koska vaikkapa joku kahvila voi sopia jonkun toisen someen, mutta ei minun. Menen siis mielummin kahvilaan, joka sopii omiin some-kanaviini, mikäli tarkoituksena on ottaa kuvia.

Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle.
Tarua! Korkeintaan ehkä kahdesta kuvasta ole joskus kauan sitten poistanut ihon epäpuhtauksia tms. jos kuva on minusta ollut muuten hyvä, mutta nuo poistamani kohdat ovat häirinneet liikaa. En koskaan ole muokannut vartaloani tai mitään muuta omasta mielestäni radikaalia. ”Pahin” asia, mitä olen kuvalle tehnyt on, että kauan sitten poistin muutaman kaulassani olevan luomen.

Siloittelen elämääni blogissa.
Totta. Vastasin tämän olevan totta, koska uskoisin, että kaikki tekevät tätä jonkin verran. Vaikka minäkin kerron täällä paljon myös huonoista hetkistä, en silti jaa 100% kaikkea enkä myöskään postaa juurikaan mitään harkitsemattomia puhelinräpsyjä tyhjästä ananaspurkista, vaan kuvani ovat nimenomaan aika harkittuja, vaikka ne olisivatkin aidoista hetkistä otettuja.

Kadun joitain yhteistyöpostauksiani.
Tarua. Kovin montaa yhteistyötä en ole vielä ehtinyt tekemään, mutta en kadu! Vaikka tekisinkin yhteistyön, jota myöhemmin saisin katua, en luultavasti katuisi, koska ainakin olisin oppinut siitä sen, etten tee moisia enää uudelleen.

Bloggaajan elämä on glamouria.
Tarua. En oikein pysty vastaamaan tähän oman kokemuksen kautta, koska tässä taidetaan viitata bloggaajiin, jotka tekevät tätä työkseen. En kuitenkaan usko, että kenenkään elämä on pelkkää glamouria. Voin ainakin jo nyt sanoa, ettei oma elämäni takuulla olisi pelkkää glamouria, vaikka bloggaisinkin työkseni.

Ajattelen hetket Instagram-kuvina.
Totta! Silmäni ovat vähän niin kuin kamera ja tiedostamattakin etsin kuvauskohteita.
 

Kuvat: Sari H-M. // Editointi: minä