Tänään pää lyö jokseenkin tyhjää. Pitkästä aikaa tuntuu, että sain yöllä nukuttua tarpeeksi tai jotain sinnepäin. Aamulla herättyäni ja avattuani Instagramin, en voinut olla huomaamatta, että Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden. Välillä mietin, olenko todellinen suomalainen, kun en ole tällaisista yhtään perillä. Onhan tuo kuitenkin hieno juttu, en sitä mene kieltämään.

Viikonloppuni vietin töissä ja Tyynen kanssa Pispalan kauniissa maisemissa lenkkeillen. Oli niin ikävä sitä karvapalloa. <3 Söin myös ihan kreisinä suklaata ja pakko sanoa, että viimein olen minäkin ymmärtänyt Lidlin hummus -hypetyksen, ihan parasta!

Aamulla töissä asiakas totesi heti ovesta sisään astuttuaan: ”Hyvänen aika! Sä oot paikalla! Mä oon sua kysellyt, että ootko vielä talossa.” Aivan ihana rouva. Tällaisina hetkinä sitä ymmärtää, miksi jotain tekee.

Toivottavasti sinunkin viikkosi on alkanut hyvin ja jatkuu samalla radalla!

Väsymystä lukuunottamatta olen päässyt vähän liiankin hyvin arkeen kiinni. Ihmiset, joihin törmään kyselevät, miten reissu meni, mielessäni mietin: ”Mikä reissu?” Tuntuu, kuin Suomeen paluusta olisi ikuisuus, vaikka siitä todella on vasta viikko. VIIKKO?! Uskomatonta, että toukokuutakin on vielä jäljellä.

Torstai oli super. Kävimme ystäväni kanssa aamiaisella, kuten meillä usein on tapana. Aamiaisen jälkeen istuimme ja juttelimme pitkään, kunnes kummatkin suuntasimme eri teille; minä kotiin editoimaan kuvia ja valmistelemaan postauksia. Rento päivä.

Eilen kaikki syöksyi alamäkeen eikä tämä päivä ole ollut paljoa helpompi. Yhdistäviä tekijöitä näissä päivissä ovat olleet mm. väsymys ja synkkä, sateinen sää. Sää vaikuttaa minulla väistämättä fiilikseen. Rankka päivä tuntuu entistäkin rankemmalta, kun aurinko on piilossa. Eilisen ehdottomat piristykset olivat rästiin jääneiden podcast-jaksojen kuuntelu (nauroin ääneen kuunnellessani Yksillä-podcastia) ja FaceTime kihlattuni kanssa. Ainiin, sain myös pari todella kivaa yksityisviestiä Instagramissa! Ne piristävät aina. On ihanaa, kun joku vaivautuu kirjoittamaan viestin sen sijaan, että vain ajattelisi asiaa. Itsekin pitäisi harrastaa tätä useammin.

Suurin haaveeni tällä hetkellä on sellainen elämä, jonka ei tarvitse olla täydellinen, mutta jota eläessä olen perusonnellinen, huonot päivät ovat harvassa ja sellaisen jälkeen tiedän, että pian koittavat taas hyvät päivät. Välillä kuitenkin pohdin, onko tuollaista elämää olemassa? Haluan uskoa, että on.