Syysmasennusta ilmassa?

626E5525-A03B-4E37-9613-2663A4592FD5.jpeg
Viime vuosina olen alkanut kiinnittää enemmän ja enemmän huomiota siihen, miten paljon vallitseva vuodenaika ja säätila vaikuttavat mielialaani. Ennen luulin syysmasennuksen olevan vain myytti, mutta joka vuosi se iskee minuun uudelleen. Tämä syksy tosin on sujunut yllättävän sutjakkaasti ehkä juuri siksi, että olen pitänyt itseni jokseenkin kiireisenä. Ehkä myös siksi, että valoa ja lämpöä on riittänyt normaalia pidemmälle syksyyn.

Tänä syksynä valokuvaus on ehdottomasti ollut yksi suurimmista syistä siihen, että hyvä fiilikseni on säilynyt, ehdoton henkireikäni. Pimeyden lisääntyessä olen alkanut muistaa, miten vähän aikaa valokuvaukseen minulla tulee olemaan, kun aina on pimeää. Toki sitten täytyy vain käyttää enemmän luovuutta ja voihan pimeässäkin kuvata. Kuitenkin, se ei ihan ole sama asia. Varoitin jo poikaystävääni siitä, että meidän täytyy sitten kuvata Texasissa ollessani niin paljon, että kuvia riittää koko loppuvuodeksi! 😀

DC6C207A-6F2A-4845-A5C7-5F53AAFC25E5.jpeg
Saattaa olla sattumaakin, mutta aina tähän aikaan vuodesta elämäni on mennyt syystä tai toisesta alamäkeen. Keväisin ja kesäisin elämä on puolestaan hymyillyt. Tämä sama kaava on toistunut jo useamman vuoden, minkä vuoksi aina syksyisin varaudun automaattisesti pahimpaan. Katsoessani tämän postauksen kuvia, jotka otimme pari viikkoa sitten, voin tuntea lämmön kasvoillani. Sitten palautan itseni tähän hetkeen; kasvoni tuntuvat kalpeilta, kylmiltä ja silmäpussini painavat väsymyksestä. Vaikka kello lyö aamuyhdeksää, sisällä on pimeää. ”Tätäkö tämä tulee olemaan seuraavat kuukaudet?”, ajattelen.

Olin ennen henkeen ja vereen talvi-ihminen, mutta nämä viime vuodet ovat kääntäneet pääni. Vaikka kuinka elämässä tai ihan vain arkipäivässä tulisi vastoinkäymisiä, on paljon helpompi stempata itseään silloin, kun sää ulkona suosii ja aurinko paistaa. En minä silti syksyä ja talvea laisinkaan inhoa. Niissä on monia hyviä puolia, kuten aina niin ihana joulunaika, kodikkaat TV-illat, pukeutumismahdollisuudet, talven lumikinokset ja syksyn väriloisto!

Tänä vuonna en haluaisi antaa pimeydelle periksi. Haluan taistella sitä vastaan, tehdä entistä enemmän niitä juttuja, joista nautin, ottaa kuvia varastoon aina, kun voin. Jos teillä on syysmasennuksen ehkäisyyn jotain hyviä vinkkejä, niin antaa tulla tännepäin! Minäkin tulen jakamaan omia vinkkejäni, mikäli onnistun tässä tehtävässä.

FEB61B9E-B405-4580-817C-622CF398A6DA.jpeg

Kuvat: Vilma Suhonen // Editointi: minä

suhteet oma-elama