Viimeinen viikko kuten ennen

Tänään pärähti käyntiin viimeinen viikko, jolloin kaikki on kuten ennen. Viimeinen maanantai, jolloin matkaan työpaikkaan, joka on ollut kuin toinen kotini viimeiset yli kolme vuotta ja jopa ennen sitä. Hullua. Tuntuu, etten vielä itsekään ymmärrä, miten paljon elämäni tulee muuttumaan. Ei ole enää tuttua ja turvallista, mutta sitähän minä juuri olen halunnutkin.

Viikonlopun vietin Helsingissä, näillä näkymin viimeistä kertaa vähään aikaan. Tästä lisää myöhemmin. Ensi viikolla tarkoitus olisi keskittyä pakkaamiseen ja viimeisiin lähtövalmisteluihin. Olen kerran pakannut kymmeneksi kuukaudeksi, silti tuntuu hirvittävän hankalalta suunnitella pakkailuja kolmeksi kuukaudeksi. Texasissa on vielä syyskuussa todella kuuma, mutta marraskuussa ilma on syksyinen ja monesti viileä. Pakkaanko siis mukaan koko vaatekaapin? Tödennäköisesti. Onneksi toppatakit voi sentään jättää kotiin. Pakko sanoa, että talvea en toistaiseksi jää kaipaamaan laisinkaan, mutta näitä loppukesän/alkusyksyn kelejä kyllä. Onneksi saan sentään elää tämän ajan vuodesta pian uudelleen. Tallipihalta lupasin hakea viemisiksi taivaallista suklaata kihlatulleni ja mietinnässä on, viitsinkö viedä tiskiharjan mukanani. Minä kun en tykkää pestä tiskejä sienellä, jota Amerikkalaiset yleensä käyttävät tiskienpesuun. Meikkivarastotkin pitäisi täyttää. Tulipa tästä pakkauslista.

Pari päivää sitten luin taas tylsyyteeni vaihtariblogiani. Hassua, miten samanlaisissa fiiliksissä olin aikalailla tasan kuusi vuotta sitten, vaikka elämäntilanne oli aivan eri. Tämä viikko tulee olemaan mielenkiintoinen!