Yksinäisyydestä

En ymmärrä, miksi suurin kirjoitusinspiraatio iskee minuun poikkeuksetta joko aikaisin aamulla tai nukkumaanmenoaikaan illalla. Nytkin kello on 23 ja sormeni vasta aloittivat sauhuamisensa näppäimistöllä.

Tänään matkalla kotiin kuuntelin Afterwork-podcastin jakson yksinäisyydestä. Jonain toisena päivänä olisin varmasti pystynyt samaistumaan aiheeseen, mutta ei se olisi kummemmin kolahtanut. Tänään kolahti. Kolahti, koska tänään olen pitkästä aikaa tuntenut itseni yksinäiseksi. Jaksoa kuunnellessani kyyneleet meinasivat ajoittain kivuta ylös kastelemaan poskipäitäni. Aihe tuntui kovin henkilökohtaiselta. Niin ja onhan minulla myös PMS meneillään… Saa kai sitä syyttää?

Kuten varmasti kaikilla, myös minulla on ollut elämässäni ajanjaksoja, jolloin olen kokenut yksinäisyyttä siitäkin huolimatta, että minulla on aina ollut ystäviä. Jo ala-asteen loppupuolelta muistan ensimmäiset mieleen jääneet kokemukseni koskien yksinäisyyttä. Näin vanhemmiten olen kokenut yksinäisyyttä lähinnä siksi, että monet ystävistäni ovat muuttaneet töiden tai opiskelujen perässä toiselle paikkakunnalle tai ovat muuten vain kiireisiä omien elämiensä kanssa, mikä on täysin ymmärrettävää. Ei tässä iässä enää hengata joka päivä saman kaverin kanssa ja mennä Salkkareiksi kotiin. Kaikilla on omat elämänsä ja omat kumppaninsa. Kuten kaikki blogiani aiemmin lukeneet tietävät; oma kumppanini asuu maapallon toisella puolella.

Työpäivinä harvemmin huomaan olevani millään tapaa yksinäinen, sillä töissä olen niin paljon tekemisissä ihmisten kanssa, että työpäivän jälkeen tuntuu usein ihanalta olla hetki omassa rauhassa. Jos yksinäisyyden tunne on tullakseen, hiipii se monesti tällaisina vapaapäivinä, jolloin tiedossa ei ole ohjelmaa tai juurikaan ihmiskontakteja. Painotan sanaa ”hiipii”, sillä usein en edes huomaa olevani yksinäinen ennen iltapäivää, jolloin iskee jäätävä turhautuminen ja huonommuuden tunne. Tiedättekö? Sellainen tunne, että olet maailman tylsin ihminen eikä kukaan halua olla kanssasi. Kuitenkin, sisimmässäsi tiedät, ettei se pidä paikkaansa. Tältä on tuntunut tänään. Todennäköisesti ei tunnu enää huomenna, mutta varmasti myöhemmin elämässä kyllä.

Nyt ajattelin siirtyä hampaiden pesun kautta sänkyyn. Huomenna on uusi päivä. <3