Vaan joku kassa tai sihteeri
Huomasin somessa videon, jossa kysyttiin mielestäni aiemmin suht maanläheisen kuvan itsestään antaneilta ja työikäisiltä politikoilta, olisivatko he halukkaita menemään töihin kaupan kassalle, jos muuta työtä ei löytyisi. Vastaukset olivat huvittuneita, tyyliin ”hehheh, sehän voi kohta olla edessä, jos en pärjää vaaleissa” ja ”menen kyllä, jos mitään muita töitä ei ole tarjolla”. Ymmärrän kyllä, että kaupan kassan status ja palkkaus eivät ole samaa tasoa kuin kansanedustajan, mutta mua niin ärsyttää kun tavallista rehellistä ja pienipalkkaista työtä pidetään jonain viimeisenä vaihtoehtona, ja niin helppona nakkina, että sinne vain voi mennä kuka tahansa.
Nykyään joka hommaan kuitenkin on monivaiheiset valintaprosessit, jopa sinne kaupan hyllyttäjän työhön. Tehtävään, joka vaatii niin erilaista asennetta ja osaamista kuin poliitikon homma, että mahdollisesti kaikki vaaleissa pudonneet eivät tuohon työhön edes kykenisi.
Samoihin aikoihin kuin tuo video julkaistiin, oli naistenpäivä ja lukaisin Linkedinissä jotain keskustelua siitä, mikä on naispuolisten työntekijöiden kohtaama pahin ennakkoasenne työelämässä. Monella tuntui olevan suuria ongelmia tilanteissa, joissa heitä luullaan sihteereiksi.
Kysyn vaan, että mitä vikaa sihteereissä, eli nykymaailmassa assistenteissa, on? Monesti assistentin tehtäviin on vaatimuksena vähintäänkin alempi korkeakoulututkinto. Tehtävänkuva saattoi joskus ennen olla puhelimeen vastaamista, kahvinkeittoa ja kopioimista (arvokasta työtä nekin), mutta nykyään assistentin työssä pääsee mielestäni kehittymään aiempia aikakausia paremmin ja monella assarilla on hyvinkin kovan luokan osaamista esimerkiksi viestinnästä tai henkilöstöhallinnosta, ja toivottavasti palkkakin sen mukainen.
Tällä hetkellä oma tittelini ei ole assistentti, mutta teen pienessä tiimissämme ison osan työajasta sen luonteisia tehtäviä. Jotkut niistä ovat mielestäni hanurista, harvapa nyt rakastaa työtään sataprosenttisesti. Kuitenkin ilman minua työkaverini eivät saisi palkkojaan, neukkarin lamput olisivat edelleen rikki ja asiakasrekisteri mullinmallin.
Mielestäni on todella kurjaa, että toisten töitä ja työpanoksia ei arvosteta. Naisen asema työelämässä ei kohene sillä, että naispuoliset assistentit, asiantuntijat ja isot pomot kaivavat kuiluja toistensa väliin.
