Vaan joku kassa tai sihteeri

Huomasin somessa videon, jossa kysyttiin mielestäni aiemmin suht maanläheisen kuvan itsestään antaneilta ja työikäisiltä politikoilta, olisivatko he halukkaita menemään töihin kaupan kassalle, jos muuta työtä ei löytyisi. Vastaukset olivat huvittuneita, tyyliin ”hehheh, sehän voi kohta olla edessä, jos en pärjää vaaleissa” ja ”menen kyllä, jos mitään muita töitä ei ole tarjolla”. Ymmärrän kyllä, että kaupan kassan status ja palkkaus eivät ole samaa tasoa kuin kansanedustajan, mutta mua niin ärsyttää kun tavallista rehellistä ja pienipalkkaista työtä pidetään jonain viimeisenä vaihtoehtona, ja niin helppona nakkina, että sinne vain voi mennä kuka tahansa.

Nykyään joka hommaan kuitenkin on monivaiheiset valintaprosessit, jopa sinne kaupan hyllyttäjän työhön. Tehtävään, joka vaatii niin erilaista asennetta ja osaamista kuin poliitikon homma, että mahdollisesti kaikki vaaleissa pudonneet eivät tuohon työhön edes kykenisi.

Samoihin aikoihin kuin tuo video julkaistiin, oli naistenpäivä ja lukaisin Linkedinissä jotain keskustelua siitä, mikä on naispuolisten työntekijöiden kohtaama pahin ennakkoasenne työelämässä. Monella tuntui olevan suuria ongelmia tilanteissa, joissa heitä luullaan sihteereiksi.

Kysyn vaan, että mitä vikaa sihteereissä, eli nykymaailmassa assistenteissa, on? Monesti assistentin tehtäviin on vaatimuksena vähintäänkin alempi korkeakoulututkinto. Tehtävänkuva saattoi joskus ennen olla puhelimeen vastaamista, kahvinkeittoa ja kopioimista (arvokasta työtä nekin), mutta nykyään assistentin työssä pääsee mielestäni kehittymään aiempia aikakausia paremmin ja monella assarilla on hyvinkin kovan luokan osaamista esimerkiksi viestinnästä tai henkilöstöhallinnosta, ja toivottavasti palkkakin sen mukainen.

Tällä hetkellä oma tittelini ei ole assistentti, mutta teen pienessä tiimissämme ison osan työajasta sen luonteisia tehtäviä. Jotkut niistä ovat mielestäni hanurista, harvapa nyt rakastaa työtään sataprosenttisesti. Kuitenkin ilman minua työkaverini eivät saisi palkkojaan, neukkarin lamput olisivat edelleen rikki ja asiakasrekisteri mullinmallin.

Mielestäni on todella kurjaa, että toisten töitä ja työpanoksia ei arvosteta. Naisen asema työelämässä ei kohene sillä, että naispuoliset assistentit, asiantuntijat ja isot pomot kaivavat kuiluja toistensa väliin.

Kommentit (3)
  1. En minäkään ymmärrä sellaista, että joku ei vaikka tervehdi siivoojaa tai kahvikoneen huoltajaa toimistolla ihan samalla tavalla kuin kaikkia muitakin samalla työpaikalla työskenteleviä. Silti en ihmettele, miksi lakimies, toimitusjohtaja tai henkilöstöpäällikkö ehkä pahastuu, jos joku olettaa hänen olevan esim sihteeri (yleensä juuri koska hän on nainen). En tiedä, olisiko sihteeristä ikävää tulla luulluksi vaikka lakimieheksi, mutta kyllä tuo oletus toisin päin ikävä kyllä on sellaista arkielämän epätasa-arvoa. Tämä ei mielestäni tarkoita, ettei tämä TJ tai vastaava arvosta sihteereitä.

  2. Hyvä kirjoitus! Juuri tuon sävyiset kommentit tekevät kuilua työelämässä ammattien väliin ja voi pahimmillaan saada ihmisen väheksymään tai häpeämään työtään.

    1. Niinpä!
      Pitäisi lähteä siitä, että kaikki rehellinen työ on kunnioitettavaa, eikä latoa negatiivisia kommentteja hommista, joista ei tiedä mitään.

      Itse ihmettelin, mihin apteekeissa tarvitaan korkeakoulutettuja farmaseutteja niin paljon, mutta nyt kun yksi tällainen ammattilainen huomasi lääkärin kirjoittaneen pojalleni reseptin väärään lääkkeeseen, pidän pääni kiinni.

      Joissain firmoissa assarit tekevät tilinpäätökset, markkinointistrategiat yms. (assarin palkalla) saamatta juuri mitään arvostusta ja siinä sivussa myös keittävät kahveja ja selvittävät esimiehen väärin buukkaamia lentoja.
      Joissain firmoissa miehet ja naiset tekevät samoja hommia, mutta miehillä titteli ei ole assari ja palkkaa tonni enemmän…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *