Kohdussa jumpataan

Aamulla kello kahdeksalta Gravidassa oltiin hyvin jännittyneitä. Oltiin Gravidan oven kahvassa kiinni jo puol kahdeksan, joten eka jonotusnumero saatiin ja odoteltiin siinä sit puoli tuntia toimenpiteiden alkamiseen. Myös kaveripariskunta oli masunsa kanssa aamulla samaan aikaan ihmettelemässä tilannetta, joten kerittiin puida omia mietteitä hieman ennen huoneisiin siirtymistä. 

Ultratäti oli tosi mukava ja seurassamme oli myös kätilöopiskelija. Paljon siis ultratäti kertoili kaikesta ja näytti missä mikin sisäelin oli yms…

Ennen kuin ultraus aloitettiin jännitti tosi paljon et mitä oli odotettavissa. ”Onkohan se edes hengissä…?” ”Onkohan se vain sellainen köntsä, mistä ei saa mitään selkoa?” 

Ja sit se kuva ilmestyi ruudulle…. Sikiö jumppasi ja liikkui!!! Siis MITÄ?!! Se kieppuu siellä, eikä sitä uskoisi päälle päin!!! Apua mikä hullunmylly minun kohdussa on meneillään!

Pituutta meidän pikkuisella oli 48,8mm. Emme osallistu sikiöseulontaan, mutta ultratäti katsoi niskaturvotusta ja sanoi, että se näyttää ihan normaalilta, joten mittaamiselle ei ole tarvetta. Kuunneltiin sydänääniä ja kyllähän siinä kuuntelee vaan suu auki et miten tuollaista voi ees olla!! Ja pikkuisen suu liikkui!! Oi…!!!

Kaikki oli siis niinkuin kuuluukin, laskettua aikaa siirrettiin päivällä eteenpäin (oli 25.9., on nyt 26.9.), mutta ollaan edelleen kaksi päivää vain siitä minun alkuperäisestä arvauksestani pielessä. 😀 Kavereiden aika siirtyi noin kaksi viikkoa aikaisemmaksi kuin mitä olivat arvelleet, joten heillä on laskettuaika viikko ennen meitä. Toivottavasti vauvoistamme tulee sit kamuja.. ^_^

Rakenneultra 13.5., sit vois ehkä jo vähän arvailla vaikka sitä sukupuolta… Minulla on vähän poikaolo, mut katsotaan… 😀