Ensimmäinen kolmannes takanapäin!

Ensimmäinen kolmannes on nyt takana päin ja täytyy myöntää, että olin unohtanut kuinka väsyttävä se ensimmäisen kanssa oli. Tai sitten nyt väsytti paljon enemmän kuin silloin. Raskausviikko 14 alkoi tänään. Kahden kuukauden hiljaiselon aikana kävimme varhaisultrassa toteamassa sydämen sykkeen, ensimmäisellä neuvolakäynnillä tutustumassa uuteen neuvolaamme ja viime viikolla varsinaisessa ultrassa.

Varhaisultra

Ultrat olivat molemmat todella miellyttäviä kokemuksia ja ultraajat todella mukavia! Varhaisultrassa kävimme yksityisellä Perhe-Arte äitiysneuvolalla alueen äitiryhmämme suosituksesta. Paikka oli rauhallinen ja oikein lämminhenkinen. Koska oltiin hyvin alkuviikoilla, varhaisultra tehdään alakautta, mistä muistin kumppania varoittaa, koska hänelle nämä ovat uusia asioita. Sikiön pituus vastasi kierron mukaan laskettua viikkoa ja näin ollen oltiin hyvillä mielen. Nähtiin terhakka sydämensyke sekä yksi kappale sikiöitä. Huomiona ultraaja sanoi, että toisessa munasarjassani oli sillä hetkellä keltarauhaskysta, joka on hyvä tarkistaa vielä seuraavalla kerralla, varsinkin ettei sen koko lähde kasvamaan. Ne kuulemma yleensä häviävät ajan kanssa itsestään.

Ensimmäinen kolmannes – oireet

Pahoinvointi ja väsymys alkoivatkin tosiaan viikon myöhemmin kuin ensimmäisestä raskaudesta, joten kerkesin niitä jo odottamaan hieman pelonsekaisesti. Tavallaan toivoin, että varsinkin pahoinvointi olisi pienempää, kuin E:stä ja voin todeta että varsinaisesti en ole oksentanut pahemmin ja olo on lähinnä ollut laskuhumalaa muistuttava. Varsinkin viikkojen 7-10 osalta söin koko ajan, mutta nyt voi jo olla vähän pidemmän välin napostelematta ilman, että alkaa päässä tuntua. Väsymys on sitten ollut selvästi pahempi, jos muistini pitää kutinsa. Voisin nukkua koko ajan ja onneksi etätöissä on pystynyt menemään pitkälleen sohvalle tarpeen vaatiessa. Liikuntaa en ole juuri jaksanut harrastaa, vaikka tavoitteena oli käydä useammin kävelemässä. Ehkä tässä vielä kerkeää.

Ensimmäinen neuvolakäynti

Ensimmäinen neuvolakäynti oli ihan mukava ja neuvolan hoitajan kanssa kemia on ihan ok. Yhden kerran jälkeen on vielä vähän vaikea sanoa, mutta ainakaan ei ollut mitään huonoa fiilistä. Paljon kysymyksiä myös ensimmäisestä raskaudesta mihin yritin parhaani mukaan vastailla. Onneksi olin täyttänyt etukäteen sähköisen äitiyskortin, koska muuten varmaan olisin unohtanut kaiken. Perusmittaukset otettiin ja varattiin seuraavat kerrat sekä saatiin ohjeet ultra-aikojen varaamiseen. Vaikka tiesin, että nykyään ei noita neuvolakertoja ole juuri ollenkaan, yllätyin kun seuraava hoitajan käyntikerta on vasta heinäkuussa. Kesäkuulle osuu neuvolalääkärin käynti, mutta kuvittelin, että niitä hoitajankin käyntejä olisi vähän useammin. No ehkä niihinkin kerkeää sitten loppuraskaudessa kyllästyä. Otimme myös varmuuden vuoksi seulonnat pääasiassa ikäni takia ja niitä varten piti käydä myös verikokeissa oikeilla viikoilla, jotta sitten ultrassa voidaan laskea riskiluvut. Näitä jännitin eniten.

Varsinainen ultra

Varsinaista ultraa odotettiin kuin kuuta nousevaa eikä vähiten seulontojen takia. Ja vihdoin viime perjantaina päästiin toteamaan, että kaikki on kunnossa. Niskaturvotus oli alhainen ja kromosomipoikkeamien riskit laskettuna olivat matalat. Ultraaja Tayssillä oli aivan ihana ja kertoili kaikesta tosi paljon ja koko ultrauksesta jäi lämmin fiilis. Vaikka aika oli myöhässä n. 15 minuuttia, ei se enää siinä kohtaa haitannut, kun sai kuvat pikkuisesta käteen ja kuuli helpottavia uutisia. Viikot vastasivat edelleen jo arvioitua laskettua aikaa. Eroa oli -1 pv, mikä oli myös varhaisultrassa arviona, joten kierron mukaan lasketulla mennään. Istukka sijaitsi kohdun perällä, joten nyt ainakin tietää ettei se tule häiritsemään sikiön liikkeiden tuntemista. Olen hommannut kotiin sellaisen AngelSound doppler-laitteen, jolla voin myös kotona kuunnella sydänääniä, varsinkin kun kumppani aloittaa pian työt toisella paikkakunnalla, jolloin olen viikolla yksin kotona. Saimme muutama päivä sitten sydänäänet kuulumaan dopplerilla ensimmäisen kerran, kun osasin etsiä niitä oikeasta kohtaa, tähänkin otin vähän vinkkiä ultrasta.

Muuta

Emme vielä ole tehneet montaakaan hankintaa, mutta muutama juttu minulta jo kotoa löytyy, lähinnä koska ne on tulleet tutuilta vastaan ja tiedän niitä tarvitsevani, joten ne oli sama hommata kun ne olivat tarjolla. Meiltä löytyy siis jo turvakaukalo, manduca ja kestovaippoja (kokoa S, kassillinen). Lisäksi minulla on joitakin äitiysvaatteita ja varsinkin mukavat rintaliivit ovat olleet tarpeellisia. Vatsa on kasvanut todella nopeasti ja minun ei olisi ollut kyllä mahdollisuutta pitää tätä piilossa missään vaiheessa ellen olisi tosiaan vain pysynyt neljän seinän sisällä. Tosin nyt kun katselin kuvia edellisestä raskaudesta samoilta ajoilta, vatsa oli silloinkin näkyvissä. Silloin kiloja kyllä oli paljon vähemmän kuin nyt alkujaan ja oksensin paljon enemmän eikä mikään tainnut oikein maistua, toisin kuin nyt. Mutta ehkä juuri se pieni koko sitten sai vatsan näkyviin minulla.

Nyt sitten vain odottelemaan neuvolalääkäriä, seuraavaa ultraa, joka on viikon 20 tienoilla, sekä seuraavaa neuvolakäyntiä. E odottaa uutta tulokasta myös innoissaan ja olemme kertoneet myös kaikille läheisille vihdoin myös uutiset. Tai lähinnä siis kumppani on, koska omat ystäväni ja sukulaiseni tiesivät uutiset jo heti.

Ihanaa kesän odotusta kaikille!