Suunnittelua

(kuva täältä)

Ollaan S:n kanssa puhuttu paljon tässä parin kuukauden aikana, et mikä meidän perheen kanta on esimerkiksi imetykseen, kestovaippa/kertakäyttövaippa, soseet ja lelut rintamaan… Et ollaanpahan samalla sivulla suurin osa ajasta.. 🙂 Kantoja saa toki muuttaa ja mennä tapauskohtaisesti.

Tässä meidän mietteitä, voi olla et koko lista menee ihan uusiksi…:

Eli imetystä tullaan harrastaa (jos siihen ylipäätänsä kykenee) ja töihin mennessä tulee rintapumppu käyttöön, jotta S pystyy sitten ruokkimaan työpäivien aikana vauvaa.

Koska frettimmekin syövät meillä laadukasta raakaruokaa (harvoin kuivanappuloita, Kiivi ei edes osaa syödä niitä), ajattelimme että vauva tulee syömään pitkälti kiinteiden aloittamisen jälkeen itsetehtyjä soseita (S on meillä muutenkin ruokavastaava niin hän on jo innostunut tästä aiheesta) sekä myöhemmin samaa ruokaa kuin me (-mausteet).

Kestovaippoja voitaisiin ainakin harkita kokeiltavaksi, jos niiden käyttäminen vain meiltä onnistuu. Kertakäyttövaippojakin varmaan tulee olemaan hätävarana ja reissuissa.

Lelut. Minä rakastan leluja ja pidän niin muovihärpäkkeistä kuin laadukkaammistakin puuleluista, mutta ajattelimme että pyrimme vähentämään muovihärpäkemäärää, koska niitä varmasti tulee sitten vanhempana lapselle, joten alussa pehmolelut ja puulelut olisivat nätimpiä ja kestävämpiä. 

Uutta vai vanhaa. S:n siskoilta löytyy nuorimpien lapsien jäljiltä paljon vauvavaatteita ja muuta käytettyä tavaraa, joten ehdottomasti hyödynnetään tämä mahdollisuus! Mummot ja sukulaiset kuitenkin hankkivat sitten ensilahjoiksi jotain uutta, joten me voimme rauhassa säästää sillä osalla. Jos pystyn….

Äiti töihin äitiysloman jälkeen, isä kotona vauvan kanssa. Ollaan työpaikalla puhuttu että voin sitten siirtyä vähän joustavampaan työaikaan ja mahdollisesti lyhennettyyn työviikkoon sekä asumme lähellä työpaikkaani, joten eiköhän me tämä jotenkin handlata vaikka varmasti rankkaa on… onneksi rakastan työtäni niin tämä järjestely ei pelota.

Raha-asiat. No.. niin.. toivottavasti S löytäisi töitä tässä piakkoin tai perustaisi sen kauan toivomansa yrityksen niin edes jotain tuloa tulisi. Siltikin minun vastuullani on perheemme pääasiallinen elättäminen varmaan myös jatkossakin. Isompi asunto ei yhden palkkapussilla valitettavasti ole mahdollinen…

Perhepeti. Ei tule tapahtumaan meidän pienessä sängyssä. Eikä isompaa sänkyä makuuhuoneeseen kunnolla saada mahtumaan. Joten pinnasänky tulee makuuhuoneeseemme. Makuuhuone on muutenkin frettivapaata ympäristöä, joten vauvan on siellä hyvä nukkua rauhassa. Lisäksi meillä on parveke, joten rattaisiin voi päiväunia mennä sinne nukkumaan.

Tahdon niin hankkia kantoliinan/repun/mikälie.. vai miksi niitä nyt sanotaankaan ja kulkea vauvan kanssa kaupungilla ilman rattaita. Jyväskylä on yhtä ylämäkeä joten bussissakin on mukavempi mennä ilman rattaita..  Rattaat tulee kyllä varmasti hankittua, koska kotona voi sit nukkua niissä ulkona.

Synnytys. Minähän en ilman kipulääkkeitä tule siitä selviämään, olen varma tästä. S tulee synnytykseen mukaan (vaikka kyllä äidinkin ehkä sinne voisin tahtoa, mut S on kuitenkin minun tuki ja turva enkä tahdo kokemusta häneltä viedä ellei välttämättä synnytyksen lähentyessä muuta mieltään..). Toivon pystyväni synnyttämään alateitse, mutta tämä ei ole kyllä mikään must have kokemus… Mennään terveyden mukaan.

Olen todella herkkä ”neuvomiselle”, joten suutun hyvin helposti jos minulle tullaan sanomaan ”Sä teet sen ihan väärin, anna kun minä näytän..” tai ”Kannattaiskohan tehdä tuo toisella tapaa, ei menisi niin paljoa aikaa” Saan käyttää vaikka koko päivän siihen, jos siltä tuntuu!!!! Mieluummin otan vastaan neuvoja, kun neuvot tulevat muodossa ”Oletko muuten kokeillut laittaa vaipan tässä asennossa, itse totesin sen helpommaksi tavaksi.”  Äänensävy ja sanoman sisältö ratkaisevat….

Olemme molemmat sitä mieltä, että kumpikin saa löytää omat toimintatapansa, jonka kokee toimivaksi eikä kumpikaan neuvo toista ”Et sinä osaa, anna kun minä”-tyylillä. S on varmasti yhtä pätevä jäämään lapsen kanssa kotiin kuin minäkin ja tuntee lapsen tarpeet varmaan paremmin kuin minä kun tulee jäämään lapsen kanssa äitiysloman jälkeen kotiin. Haluan, että isä on todellakin läsnä lapselle, ja heidän suhde muodostuu hyväksi, koen itse jääneeni läheisestä isäsuhteesta paitsi pienenä.

Parisuhde. Rakastetaan toisiamme ja yritetään hoitaa asiat kuten ennenkin ja huomioidaan myös toinen ja toisen tunteet ja otetaan aikaa myös välillä itsellemme. Toivottavasti se riittää.

Noniin.. eiköhän siinä ollut tärkeimmät mietteet… Jäiköhän jotain puuttumaan..? Tuleeko teille mieleen asioita jotka tuosta nyt puuttuu ja jotka on tosi tosi tärkeitä?