Lapsuusmusa

Musiikki on ihana ja vaarallinen muistojen luoja ja tuoja. Minut voi saada hyvinkin helposti raiteiltani, jos ns. pahaan hetkeen osuu jokin suuren tunnekuohumuiston kantava biisi. Samaan tapaan minut voi saada lähes lentoon, jos muisto on positiivinen. Vaikka en nyt lienekään maailman pahin tuulihattu, musiikin suhteen olen.

Oma lukunsa on lapsuusmusa. Nyt ei puhuta mistään Jänis istui maassa – meiningistä vaan niistä musiikillisista askelista, jotka ovat johtaneet monenlaisiin nuoruuden ja kenties aikuisuudenkin teihin. Osa tästä voi olla nykyvinkkelistä noloa, osa nostalgista, osa edelleen täyttä timanttia.

Mikään ei ole niin komeaa kuin yhä komeasti soiva lapsuusmusa-artistin livekeikka. Osa lapsuusbändeistä on melkoisilla tukijaloilla toikkaroivia dinosauruksia, joiden toivoisi jo lopettaneen. Joukossa on niitä, joita ei koskaan enää livenä kuule. Sitten on yhä niitä, jotka soivat komeasti ja joiden keikalla bailaa täysillä ja keikan jälkeen nielee liikutuksen kyyneliä.

hyvinvointi ajattelin-tanaan
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *