Museot – kuka voi elää ilman museoita?

Korona-aika on ollut monessa mielessä karmea, mutta hengen ravinnon kannalta se on ollut katastrofi. Miten ihmeessä ihmisen pitäisi pärjätä ilman kulttuuria?

Kirjallisuus, klasarikonsertti, kirjastokäynti, leffa, taidenäyttely, death metal -keikka, galleriakierros, teatteri, ooppera, museokierros, dokumenttifestarit… Kulttuuri on parasta huumetta, mielen hyvinvointia ja tapa tavata ystäviä, inspiroitua, rauhoittua ja virkistyä.

Kun museot ja kirjastot napsahtivat loppuvuodesta kiinni, joululoma meni jo etukäteisesti pilalle. Ei museokierroksia, ei leffoja, ei keikalle uuden vuoden kunniaksi. Onneksi kirjastot sentään jäivät auki. Se on pieni onni kaiken keskellä.

Olin jo kuullut viikko sitten, että Didrichsenin taidemuseo aikoo avata ovensa, koska museo on yksityinen ja voi täten päättää itse aukiolonsa. Teinkin tänään pienen iltapyhiinvaelluksen nauttimaan Vincent van Goghin – Tie taiteilijaksi  -näyttelyn teoksista ja museon omasta Didrichsen 55 -juhlaripustuksesta. Kuinka onnelliseksi voikaan ihminen tulla pienestä hetkestä kultivoituneen hiljaisessa tilassa, upean taiteen äärellä! Didrichsen on aina ollut yksi suosikkimuseoistani, enkä nytkään poistunut pettyneenä. Kuulemani mukaan myös Amos Rex harkitsee rajoitettua aukioloa.

Rajoitusten keskellä pieni museokäynti piristää aina. Ja käsi sydämellä, kummassa koronan saa helpommin, museossa vai karaokebaarissa?