Kukkakimppu pöydällä

Leikkokukat ovat arjen pieni kaunistus, toisille puhdas turhuus, jotka taloudellinen ihminen shinglaa ensimmäisenä omasta kulutuksestaan veks yhdessä noutokahvin, vesipullon ja irtojäätelön kanssa.

Olen yleensä tottunut siihen, että olohuoneeni pöydällä on kukkia, jotka olen ostanut joko marketista tai lähistön pienestä kukkakaupasta. Korona-aika tosin on saanut kukkaostokseni lähtemään lapasesta. Kun kotona on tullut vietettyä niin paljon aikaa, on kaivannut pientä ja vaihtelevaa kauneutta ympärilleen. Niinpä askeleet ovar vieneet kukkakauppaan kerran viikossa.

Nyt pöydälläni on kauniita varsineilikoita Lidlistä, koska niitä sattui olemaan alennuksella kaupassa käydessäni. Ne sitä paitsi kestävät kauniina pitkään ja nuokkuessaan niitä voi saksia lyhyemmiksi ja sijoitella pikkumaljakoissa pitkin asuntoa.

Vaikka rakastankin leikkokukkia, en seuraa mitään kukkamuotia tai etsi kalliita erikoisuuksia. Ihana kukkakauppiaani myy minulle joskus myös ns. kakkoslaatua, koska tietää minun saksivan niitä lyhyemmiksi ja koska harrastan paljon yhden kukan pikkumaljakoita.

Olen myös sinällään vanhanaikainen, että kylään mennessäni haluan viedä jotain mukanani (#esiäitienopetukset). Tuoksuttomat kukat, hyvä kahvi tai tee sopivat yleensä hyvin.