Kirjasto

Kirjasto on asioita, joita ilman ei voi elää. Meitä suomalaisia hemmotellaan palvelulla, joka saa monen ulkomailta kotoisin olevan ystäväni pissimään hunajaa.

Vein vuonna miekka ja puukko puolalaisen ystäväni Turun kauniiseen pääkirjastoon. Sujuvaa suomea ja ruotsia puhuva nuori nainen pillahti hämmentyneen kirjastosedän edessä itkuun. ”Siis sanoitko, että minä saan lainata vaikka 50 kirjaa kerralla? Oikeasti? Kiitos, voi kiitos! Minun kotimaassani saan lainata kolme. Minä olen Turun onnellisin opiskelija!”

Venäläinen ystäväni muutti Suomeen miehen ja opiskelupaikan perässä. Väitöstilaisuudessaan vuosia myöhemmin hän omisti väitöskirjansa läheisilleen sekä Turun ja Helsingin kaupunginkirjastoille.

Amerikkalaisystäväni käyskentelee mielellään Rikhardinkadun kirjatossa ja lainaa kirjoja lastensa kanssa. ”Se kaikki kaunis ja hyvä kustannetaan verovaroilla. Miten ihanaa.”

Taskukirjaston äppi on loistava. Sieltä pystyy varaamaan, uusimaan ja tarkistamaan lainansa. Kirjastolla on myös tärkeä paikkansa monen vanhuksen ja yksinäisen elämässä. Harva asia lohduttaa yhtä hyvin kuin kirja tai se ihana ihminen, joka hyllyjen välissä johdattelee uuden äärelle.