Kirjasto on asioita, joita ilman ei voi elää. Meitä suomalaisia hemmotellaan palvelulla, joka saa monen ulkomailta kotoisin olevan ystäväni pissimään hunajaa.

Vein vuonna miekka ja puukko puolalaisen ystäväni Turun kauniiseen pääkirjastoon. Sujuvaa suomea ja ruotsia puhuva nuori nainen pillahti hämmentyneen kirjastosedän edessä itkuun. ”Siis sanoitko, että minä saan lainata vaikka 50 kirjaa kerralla? Oikeasti? Kiitos, voi kiitos! Minun kotimaassani saan lainata kolme. Minä olen Turun onnellisin opiskelija!”

Venäläinen ystäväni muutti Suomeen miehen ja opiskelupaikan perässä. Väitöstilaisuudessaan vuosia myöhemmin hän omisti väitöskirjansa läheisilleen sekä Turun ja Helsingin kaupunginkirjastoille.

Amerikkalaisystäväni käyskentelee mielellään Rikhardinkadun kirjatossa ja lainaa kirjoja lastensa kanssa. ”Se kaikki kaunis ja hyvä kustannetaan verovaroilla. Miten ihanaa.”

Taskukirjaston äppi on loistava. Sieltä pystyy varaamaan, uusimaan ja tarkistamaan lainansa. Kirjastolla on myös tärkeä paikkansa monen vanhuksen ja yksinäisen elämässä. Harva asia lohduttaa yhtä hyvin kuin kirja tai se ihana ihminen, joka hyllyjen välissä johdattelee uuden äärelle.

Musiikki on ihana ja vaarallinen muistojen luoja ja tuoja. Minut voi saada hyvinkin helposti raiteiltani, jos ns. pahaan hetkeen osuu jokin suuren tunnekuohumuiston kantava biisi. Samaan tapaan minut voi saada lähes lentoon, jos muisto on positiivinen. Vaikka en nyt lienekään maailman pahin tuulihattu, musiikin suhteen olen.

Oma lukunsa on lapsuusmusa. Nyt ei puhuta mistään Jänis istui maassa – meiningistä vaan niistä musiikillisista askelista, jotka ovat johtaneet monenlaisiin nuoruuden ja kenties aikuisuudenkin teihin. Osa tästä voi olla nykyvinkkelistä noloa, osa nostalgista, osa edelleen täyttä timanttia.

Mikään ei ole niin komeaa kuin yhä komeasti soiva lapsuusmusa-artistin livekeikka. Osa lapsuusbändeistä on melkoisilla tukijaloilla toikkaroivia dinosauruksia, joiden toivoisi jo lopettaneen. Joukossa on niitä, joita ei koskaan enää livenä kuule. Sitten on yhä niitä, jotka soivat komeasti ja joiden keikalla bailaa täysillä ja keikan jälkeen nielee liikutuksen kyyneliä.