Uneton Pilvilinnassa

Multa poistettiin viime torstaina kaksi viisaudenhammasta. Toinen jouduttiin leikkaamaan, joten tätä toimenpidettä parantelin loppuviikon kotosalla. Asetin noille neljälle toipumispäivälle kolme pientä tavoitetta. Wc:n laatikosto kaipasi perinpohjaista järjestelyä, kynnet täytyi viilata jo viikko sitten (mun kynsienhuolto on niin alkukantasta, ja rutiinitonta että ihan hävettää), myös näkemättä jääneet Armanin viimeiset ristiretket ja Idolssit olisi kiva katsoa. Eli lukuun ottamatta kipu-asioita ja soseruokadieettiä, aika laid-back pitkäviikonloppu oli kyseessä. Tavoitteeni toteutin, mutta en aivan moitteettomasti; televisio-osuudessa tapahtui pieni rimanalitus, sillä nukuin kahden Idols-jakson, ja yhden ristiretki-jakson verran. Mistä pääsenkin tähän uniasiaan. Tuon neljän päivän aikana tuli nukuttua hyvin runsaasti. Useammat pitkät päiväunet ja kymmenen tunnin yöunia. Vaan kun koitti sunnuntai-ilta, ja olisi pitänyt saada unen päästä kiinni, niin enpä saanutkaan. En siis nukkunut viime yönä silmäystäkään.

Aamulla Nikon herätyskello soi viideltä. Totesin hänelle, että tuli varmaan nukuttua niin paljon vapaiden aikana, ettei unta yksinkertaisesti enään riittänyt täksi yöksi. No, olkoon se puolitotuutta. Loppu johtunee ajatusten myllerryksestä. Ajattelen asioita, paljon. Paaaaljon. Tällä kertaa mielessä pyörivät sisustusjutut, työ, miksi haluan isona, blogi, alkava uusi viikko, ketogeeninen ruokavalio, blogi, tulevaisuus.. Näinkin kepeät mietteet.

Tällaiset ajatukset harvoin saavat mitään järkevää lopputulemaa, mutta tämän blogihomman kanssa tein päätöksen. Kokeilen vielä yhden kerran, josko nappaisi. Suurin häiriötekijä tämän kanssa on kuvien otto, mun epävarmuus siinä, liiallinen pyrkimys täydellisiin blogikuviin. Ja ehkä pelko siitä, etten kuitenkaan opi. Ja että meidän koti näyttääkin ihan tyhmältä. Sitten, kun mua tarpeeksi se epäonnistuminen pelottaa (missä tahnsa itselle merkityksellisessä asiassa), mä lykkään, jolloin se pelko vain kasvaa, jolloin lykkään lisää.  Blaah mikä kierre. Mutta, nyt kuitenkin olen päättänyt kokeilla, opinko ottamaan omasta mielestäni tarpeeksi hyviä kuvia. Onko tänne höpiseminen oikeasti edes mun juttu? Sehän ei selviä, jos ei tosissaan yritä. Nyt mä yritän.

Kannnatti kait valvoa!

-Pilvi

p.s. nämä kuvat ovat kyllä minun ottamia, kesälomareissulta Kuusamosta, pääsivät mun seulan läpi.. kuvat sekä Kuusamo