Voidaanko siirtää juhannusta?
Viime aikojen polttava puheenaihe meidän residenssissä on ollut Pilvilinnan valmistumisen ajankohta. Ja ompa siitä kiinnostunut moni muukin! Juhannustahan olimme tuossa matkanvarrella ajatelleet hyvänä päämääränä. Jopa ihan mahdollisenakin. Nyt olemme kuitenkin huomanneet, että juhannus saisi sittenkin olla kuukauden verran myöhemmin. Olemme juuri siinä vaiheessa, että urakan valmiiksi saaminen on yhtä aikaa niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Valmista pintaa ja tulosta on jo ihan silmien edessä, mutta sitten kun rupeaa listaamaan tekemättömiä työvaiheita, niin niitä onkin yllättävän paljon. Siksipä teemme hommia nyt sillä mentaliteetilla, että valmistuu kun on valmistuakseen. Ainut pikku harmitus tässä on se, kun näillä näkymin emme saa taloa muuttotarkastus-kuntoiseksi kesäkuun loppuun mennessä, siirtyy muutto automaattisesti elokuulle. Ennen tuota tarkastustahan ei virallisesti taloon saa muuttaa, ja muuttotarkastukseen tarvittavat kaupungin työntekijät ovat tunnetusti heinäkuun lomalla. Mutta, hutiloimaan emme rupea, ja yöt vietetään mieluusti nukkuen, eikä äkäisenä ja väsyneenä työmaalla. Sitä paitsi, yksi kuukausi sinne tänne..Vaikka odottavan aika on pitkä, niin ehkäpä me tuon vielä kestämme.
Aikaisemmin kauheistelin savottaa, jonka joutuisimme käymään oikeanväristä seinämaalia etsiessämme. Hakemamme harmaan sävy löytyi sittenkin vaivattomasti. Etsimme tikkurilan värikartoista neljä mieluisimman tuntuista vaaleanharmaata, vain kahdesta sävystä sai tehtyä pienet testi-maalipurnukat. Ilmeisesti kaikkia sävyjä ei pysty sekoittamaan ihan pieniksi, parin desin ”testereiksi”. Meidän onneksemme löysimme niistä kahdesta testimaalista sen oikean. Toinen oli seinälle läntättäessä ilmetty lila. Toinen oli taas täydellinen, raiksas, viileä vaaleanharmaa. Olimme hyvin huojentuneita, kun pääsimme niin helpolla. Reilu viikko, ja seinät olivat maalattu.
Vesieristeet on lääsitty. Takka on piippuineen päivineen valmis. Siitä tuli suuri ja upea. Vieläkin meinaan tehdä tuosta takasta oman postauksen. Katsotaan nyt, saadaanko sitä juttua odotella kuukausi, vai kaksi. Hah. Viimeisin valmistunut homma on sisäkaton panelointi; Niko siis voitti meidän kattotaiston. Meille tuli nyt valkoista mdf-paneelia. Tappio ei ollut karvas, ja draamalta vältyttiin, kun minä suosiolla otin järjen käteen. Olisihan se minun haluamani valkoinen tasapintainen katto ollut miljoona kertaa työläämpi tai kalliimpi, pahimmassa tapauksessa molempia. Olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen, koska valitsimme kaikista kapeimman paneelimallin. Kauhukuvani olisi ollut leveä mdf-paneeli, koska minusta se näyttää vähän kun olisi laminaattilattia nivottu kattoon. Tiedostan tämän olevan jyrkähkö mielipide, minulla on joitain hassuja sisustuspäähänpinttymiä, tämä yksi sellainen!
Ennen sisäkaton panelointia meillä oli muutaman viikon taantumamainen vaihe. Ei ollut oikein sellaista kunnon urakkaa, vaan piti tehdä kaikkia tyhmiä ja turhan tuntuisia juttuja. Esim. ketä kiinnostaa, onko meidän autotallin tai varaston seiniä ja kattoja maalattu?!?! Minulla meni hermot, kun mitkään asuintilojen olennaiset asiat eivät edenneet ollenkaan. Nikolla meni hermot kun minä kypsänä aikuisena nurisin jatkuvasti siitä, kun motivaatio ei millään riittäisi mihinkään turhanpäiväsiin hommiin. Nyt jälkiviisaana voin tietysti taas todeta, että hirmu hyvä, kun ne tylsät jutut tuli tehtyä. Ei tarvitse niille enään suoda ajatuksia, saatika aikaa.
Muutaman päivän ajan olemme nyt pakertaneet kattolistojen parissa. Aikamoista mallailua ja nyhjäystä. Nurkkapolitiikka menee minulta täysin yli hilseen, joten käytännössä minä olen vain pitänyt listan toisesta päästä, kun Niko on hoitanut kaiken muun. Hauskintahan tässä oli se, että minä pätevänä kerroin Nikolle, miten kannattaa tehdä mitäkin. Olinhan joskus koulussa listoja kiinnitellyt, ja olipa vissiin ihan käyttökelpoisia neuvojakin. Vaan ei meinannut nauru loppua, kun tomerana koitin itse tehdä, ja kohta huomasin, että sehän menee ihan päin p……….
-Pilvi