Päivä yhdeksän kuukauden ikäisen kanssa

Olen virallisesti aloittanut hoitovapaan eli tällä hetkellä en ole enää äitiysvapaalla vaan kotihoidontuella kotona ja ns. kotiäiti. Ainakin jonkin aikaa. Miltä näyttää siis kotiäidin työpäivä?

Koska puoliso on työmatkalla koko päivä on omilla harteilla illan nukkumaan menoon saakka ja toki vielä yöherätyksineenkin. Meillä vauva, jota tässä kohtaa kutsun semitaaperoksi on nyt reilun yhdeksän kuukautta vanha. Päivässä tänään ei ollut sen suurempaa valittamista tai oikeastaan ongelmakohtia. Tämä johtunee pitkälti omasta asenteestani tänään mennä rennosti ja jossain määrin vauvantahtisesti niinsanotusti, koska missään ei ollut pakollista olla. Ne päivät vaativat enemmän suunnittelua – niin pitkälle kuin tämän ikäisen kanssa on mahdollista suunnitella, koska esimerkiksi päikkäreille nukahtamista ei voi ennustaa kellon tarkasti eikä se aina tapahdu naps. Toisilla lapsilla on kai tarkempi rytmi, mutta säännöllisyyskään ei ole meidän lasta vielä opettanut rutiininomaiseksi nukkujaksi. Mutta siis tähän päivään..

 

Heräsimme 5.30. Minä olisin mielelläni jatkanut unia myöhempään, mutta lapsemme on päättänyt viime päivinä ottaa rytmikseen herätä kello 5.30. Toisinaan kaipaan niitä lapsettomia aikoja, kun sain itse valita herääväni ”aikaisin” kello 8 tai mielellään kello 8.30. Nykyään jos saan nukkua kello 8.30 saakka (joskus viikonloppuisin kun isä herää lapsen kanssa) se tuntuu ihanalle luksukselle. Toisaalta nykyään olen oppinut menemään sänkyyn jo kello 21 useinkin. En siksi, että se olisi mielestäni järkevä aika vaan siksi, että en enää pysy hereillä.

 

Heräämisen jälkeen tapahtuvat aamutoimet. Riippuen päivästä ja tilanteesta aamupesut ja ruokailut (mukaanlukien imetys), joihin menee kaikenkaikkiaan noin tunti, koska syön oman aamupalan samalla kun lapsi istuu syöttötuolissa ja ruokailee omatoimisesti (omasta halustaan) ja välillä onnistun saamaan syötettynä jotain suuhunkin saakka. Käytännössä siis 7.30 olimme valmiita aamupuuhilta. Aamupalan jälkeen laitan suoraan tiskit koneeseen, esipesen lapsen essun ja putsaan syöttötuolin ynnämuuta viisi kertaa päivässä toistettavaa. Jos lapsella on vaatteet päällä ja ne ovat likaantuneet esipesen myös ne samantien ja laitan likoamaan, jotta tahrat irtoavat. Päivässä näihin toimiin menee yllättävän paljon aikaa. Tänä aamuna laitoin myös pyykkikoneen pyörimään heti kello 7. 7.30 aamupalan loputtua tyhjensin kuivumasta edellisen päivän lapsen pyykkejä ja lajittelin niitä kaappeihin samalla kun lapsen isä söi aamupalaa ja lapsi katseli häntä. Kello 7.30 pyykkikone oli myös pessyt uudet pyykit ja ripustelin ne narulle.

 

Leikittiin lapsen kanssa yhdessä aamussa tunti. Välillä selasin puhelimesta uutisia, instagramia ja kävin parissa verkkokaupassa. Pääsääntöisesti kuitenkin leikimme. Yritin tähdätä siihen, että lähtisimme lenkille ulkoilemaan ja, että ehkä venyttämällä lähtöä lapsi nukahtaisi lenkillä vaunuihin. Imetin ennen lähtöä just- in-case -no- shouting – catastrophe – in – the -way.  No miten kävi? Lenkkeilimme 50 minuuttia ja lapsi nukkui viimeisen 15 minuuttia ja heräsi kotiin tullessa ennen eteistä. Olisin jäänyt ulos, mutta kesken lenkin alkoi sataa railakkaasti, joten ulkona ylimääräinen hengailu vaikka olikin vedenpitävä asu ja sadesuoja rattaisiin ei tuntunut optimaaliselle vaihtoehdolle. Aamupäikkärit jäivät siis varttiin. Tiesin, että on turha yrittää nukuttaa uudelleen, koska meidän vauva jaksaa näillä power napeilla ikävä kyllä parikin tuntia ja useimmiten yritys on turha. Yritin kuitenkin, mutta en onnistunut, joten päädyttiin välipalalle. Lapsi heitti sosepussin lattialle vain kerran (wohoo!) ja söi koko hedelmäsmoothien pussista vähillä sotkuilla ja olin todella tyytyväinen. Kello oli hieman yli 10 aamulla.

 

Päätin, että tänään menisin aamusta suihkuun. Koska se on nykytilanteessa haastavampaa yleensä käyn iltaisin jolloin puoliso voi viihdyttää vauvaa. Tänään raahasin suihkun ovelle syöttötuolin ja laitoin syöttötuolinvaljaat kiinni millä estetään lapsen tippuminen tuolista mikäli päättäisi kiipeillä (joita en mielelläni käytä kuin poikkeustilanteissa mikäli itse pystyn vain vahtimaan asiaa vieressä). Kävin siis suihkussa lapsen istuessa syöttötuolissa metrin päässä leikkien leluilla. Muutaman minuutin pikasuihkun ja shampoon levityksen jälkeen olin valmis ja tuulettelin itsekseni onnistunutta käyntiä. Liikkuvan semitaaperon kanssa mikä tahansa muu vaihtoehto olisi ollut liian riskialtis. Erityisesti wcn pytty kiinnostaa, mutta myös wcn vaipparoskista vasten on niin kiva harjoitella seisomista. Ikävä kyllä toinen vaihtoehto on epähygieeninen ja toinen vain vaarallinen. Suihkun jälkeen samalla viihdytellen lasta laulaen lastenlauluja ja tuoden eteen eri leluja onnistuin föönäämaan hiukset sekä laittamaan meikkiä kasvoille. Olin päättänyt, että yritämme uutta ulkoilua, jotta lapsi saisi ehkä nukuttua ja lähdimme kävellen käymään läheisessä kauppakeskuksessa. Ajateltu taktiikka siis, että lapsi nukahtaa matkalla ja vaunuverhon suojissa käyn liikkeessä katsomassa seuraavan koon housut mukaan. No, ei nukahtanut joten taiteilin liikkeestä vauhdilla ulos kahdesta syystä 1) korona aikaan ei kiinnosta hengailla ylimääräistä missään 2) joka kerta kun pysähdyimme lapsi alkoi papattaa lujaan ääneen. Sinänsä tämä ei haittaa, mutta pidemmän päälle voi olla muille ihmisille hieman rasittavaa. Tai sitten olen lukenut viime aikojen otsikoita liikaa.

 

Kello 12 olimme takaisin kotona ja syötin lounaan (sotkeentui myös vaatteet, joten esipesin ja putsasin myös ne) sekä söin itse eilen tehtyä ruokaa. Tämän jälkeen lapsi taintui rinnalle ja nukkui 1,5 h unet mitä tavallisesti ei ikinä tee. Pesin välissä pyykkiä lisää toisen koneellisen ja kävin läpi sellaisia vaatteita, joita kaapista on mahdollista jo kasvun puolesta ottaa käyttöön/arvioin seuraavan vaatekoon tilannetta onko kaikkea ehkä riittävästi. Tulin siihen tulokseen, että mahdollisen toivottavasti kyllä. Kello 14 syötiinkin sitten vähän välipalaa (ei olisi välttämättä tarvinnut ja itseasiassa se ei edes maistunut vaan lapsi heitti smoothiepussin lattialle (johon huom en ollut laittanut sellaista turvakorkkia) ja smoothie lensi sekä omille housuilleni, että mystisesti ilmasta myös lapsen housuille ja sukille. Pääsin jälleen pyykkäämään ja lioittamaan vaatteita. Nyt myös omiani. Tänään emme käyneet puistossa sateisen sään takia. Mielelläni käyn kyllä huonomallakin säällä, mutta koen hieman haasteelliseksi pukeutumisen puolesta nämä päivät kun lämpöä on yli 15 astetta, mutta pitäisi pukea käytännössä kurapuku päälle (ei hengitä) ja lapsi hikoilee jo collegepuvussa..

 

Latasin tiskikoneeseen tiskit mikä sekin on aika saavutus semitaaperon kanssa kuka mielellään kiipeäisi koneeseen heti kun ovi aukeaa. Piti siis harhauttaa leluilla leikkimään ja olla supermiesmäisen nopea saadakseen tiskit koneeseen. Onnistuin. Tyhjennettiin yhdessä taas pyykkikonetta. Leikimme tunnin ja järjestelin samalla hieman paikkoja. Otin myös lapsen kantoreppuun ja veimme yhdessä roskat ulos. Tämän jälkeen söimme päivällistä yhdessä. Jälleen siivosin jäljet ja pesin lapsen paidan esipesuun (jostain välistä se ruoka aina eksyy vaikka kuvittelee suojanneensa kaiken) ja vaihdoin puhtaan paidan päälle.  Tyhjensin myös tiskikoneen. Jatkoimme leikkejä tunnin kunnes lapsi alkoi näyttää väsymisen merkkejä ja itselle tulikin kiire tehdä iltapalaa jo kello 18.15. Iltapalalla väsymys alkoi näkyä kiukuttelulla, mutta syöminen onnistui ja sitten iltapesujen kautta (olisi pitänyt käydä kylvyssä, mutta lapsi oli selkeästi liian väsynyt, joten päätin skipata sen jo ennen iltapalan laittoa) nukuttamiseen. Toisinaan nukutus vie tunnin, joskus puolitoista ja toisina iltoina viisi minuuttia niinkuin tänään kun lapsi simahti sänkyyn tasan kello 19. Laitoin koneellisen pyykkiä ja tyhjensin sen vielä tässä kirjoittamisen lomassa.

 

Tässä sitä siis ollaan koneella ja ”omaa aikaa” jäi lähes pari tuntia. Toki aina välillä alkuillasta lapsi heräilee ja sitten käydään laittamassa takaisin sänkyyn ja joskus menee aikaa ja joskus ei. Tänään aika seesteinen ilta menossa. Koska päivät ovat enemmän tai vähemmän tällaisia silloinkun sitä omaa aikaa on olen todella huono sitä enää hyödyntämään niihin ns. omiin puuhiin. Siksi myös blogin postaukset ovat hieman jääneet. Usein ilta saattaa puolison työpäivän jälkeen mennä jo siinä, että käyn itse suihkussa ja aloittelen iltatoimet ja nukutuskin saattaa venähtää niin, että olen itse jo menossa nukkumaan seuraksi saatuani pienen unille. Nytkin kellon ollessa 20.30 omat silmät alkavat painua kiinni ja taidan tästä mennä itsekin nukkumaan.

 

Tässä siis kuvaus elämästä  yhdeltä päivältä yhdeksän kuukauden ikäisen lapsen kanssa. Kirjoittamatta jäi, että tänään meillä halittiin paaalljon. Aina kun puoliso on pois kaikenlainen läheisyydentarve korostuu entisestään ja pelkkää halimiseen saattaa päivässä mennä paljonkin aikaa.  Toki meillä päivät on hyvinkin erilaisia sen mukaan mitä tehdään päiväunien mahdollistamista lukuunottamatta. Seuraava postaus sitten taas erilaisissa aihepiireissä.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *