Syksy ja treenit – mitä olen oppinut vuosien varrella treenistä?
Kotona on hyvä olla jotain perustreenijuttuja, kuten kahvakuula jota voi säätää, muutama erilainen foam rolleri sekä kuntopyörä ja peruskäsipainot. Joogamattoja toki unohtamatta. Niin jos siltä alkaa tuntua voi aina treenata hieman.
Syksy tulee ja moni aloittaa kesälomatauon jälkeen sisätreenit. Tai vielä ulkotreenit jos säät syksyllä antavat myöten (vaikka sää harvemmin oikeasti on este). Salilla tasaisesti viikosta toiseen yksitoista vuotta tänä vuonna pyörineenä on muutamia asioita mitä matkan varrella on tullut opittua.
1)Laatu korvaa määrän
Jos et ole valmistautumassa triathloniin tai maratonille laatu usein korvaa määrän. Saliharjoittelussa viikkoon tasaisesti usean kuukauden ajan tehty pari kertaa viikossa treeni on mahdollisesti parempi jaksamisen kannalta kuin aloitan-nyt-ja-teen-joka-viikko vähintään 5 treeniä. Kyllästyminen iskee noin kolmen viikon jälkeen ja kroppa huutaa hoosiannaa ja pakarat ovat niin tulessa ettei töissä meinaa tulla mistään mitään ja itkukin alkaa väsymyksestä tulla silmäkulmaan. 5 treeniä on ihan ookoo, jos olet treenannut pitkään paljon ja pohja on kunnossa. Mutta tästä päästäänkin suoraan siihen kakkosopetukseen:
2)Lepo on yhtä tärkeää kuin treeni
Jos treenaa aktiivisesti täytyy muistaa levätä. Pitää muistaa treenien jälkeen huoltaa kehoa (kehonhuoltoa pitäisi tehdä paljon treeniä tehneenä paljon (!). Unirytmiä on hyvä katsoa. Jos päivässä on tehnyt intensiivisen treenin niin voi olla että 4-6tunnin uni ei oikein ihan riitä palautumiseen. Pätee myös muuhun elämään: on hankala jaksaa jos ei nuku riittävästi. Treenaajalle kehitys myös tyssää aika äkkiä jos ei saa nukuttua.
3)Ruokailujen jaksottaminen treeneihin
Tyhjällä vatsalla ei jaksa treenata pitkiä kuluttavia treenejä ja treenin jälkeen kannattaa syödä iso ateria energiavajeen korjaamiseksi ja sen varmistamiseksi ettei kroppa ala polttaa lihaksista pois.
4)Jos joku laji ei ole sun juttu, älä tee sitä vaan tee jotain muuta
Jokainen laji on alkuun tuskaa ennenkuin kroppa tottuu siihen mitä tehdään. Mutta selkeästi jos joku laji on sellainen että tiedät ettei se motivoi ja et sitä jaksa pidemmällä tähtäimellä tehdä niin what is the point? Älä tee. Tee jotain muuta korvaavaa tilalla.
5) Kukaan muu ei voi kertoa sitä miltä sinun vartalosi tuntuu tai tarvitseeko se juuri nyt lepoa vai ei
Hyväkään valmentaja ei korvaa hyvää itsetuntemusta. Toki on hyvä olla itselleen rehellinen: onko kyse laiskuudesta vai siitä että oikeasti ei vain jaksa? On ihan ookoo tunnistaa jos ei jaksa ja hyväkin. Olet itse oman vartalosi asiantuntija. Eri asiat eri ihmisillä vaikuttaa eri tavoilla. Tavoite on kuitenkin varmaan voida hyvin vai ketä muuta varten treenaat?
6) Älä treenaa muita varten vaan treenaa itseäsi varten
Hyvä motivaatio on aina sisäistä eikä ulkoista. Ulkoinen olemus on hyvä plussa, mutta treenistä saa aikaiseksi myös ahdistuksen tunteita jos sitä toteuttaa muiden ehdoilla tai syistä jotka eivät palvele sinua itseäsi.
7) Itsekkyys on ok, jos se tukee hyvinvointiasi
Jokaisella meistä on oikeas olla itsekäs ja käydä treenaamassa. Itsekkyys pitkällä tähtäimellä tarkoittaa, että sairastut epätodennäköisemmin sydän- ja verisuonitauteihin sekä diabetekseen. Kulut ja menetetty aika sairauksien kanssa vie paljon enemmän aikaa ja voimavaroja kuin muutama tunti viikossa nyt läheisiltä. Itsekkyys on myös välittämistä.
Muutamia perusasioita, joiden kanssa itse on vuosien varrella varsinkin alkuvaiheissa tullut painittua ja joista on tullut itsestäänselvyyksiä. Lukijana sinun ei tarvitse olla samaa mieltä.