Onnellisuudesta

Ihmisen mieli on kuin ovi. Sitä on hankala tulkita, ennenkuin joku avaa oven ja päästää sinne sisälle. Viime viikkoina olen miettinyt paljon onnellisuutta ja ihmisten suhtautumista siihen. Ei ole kovin helppoa sanoa jollekulle, että olen onnellinen. Ihmisten on paljon helpompi ymmärtää tyytymättömyyttä ja se on paljon mielenkiintoisempi puheenaihe kuin onnellisuus.

Olen miettinyt, että mikä on se syy miksi koen pääsääntöisesti olevani onnellinen? Ehkä se on se, etten ole koskaan odottanut kovin suuria ja ollut tyytyväinen niihin pienempiikin asioihin mitä on ollut tarjolla. Välillä toki potenut tyytymättömyyttä niinkuin moni muukin, mutta asiat tuppaavat asettumaan omaan perspektiiviinsä kun sitä omaa perspektiiviä hieman avaa.

Olen miettinyt tulojen merkitystä ihmisen elämään. Olen miettinyt parisuhteen merkitystä ja ystävien merkitystä. Olen miettinyt miettimistäni ja pohtinut mikä saa toiset ihmiset olemaan ilkeitä niille tyytyväisille ja syömään energiat omilla jutuillaan? Tätäkin tapahtuu. Kel onni on sen kätkeköön. Niinkö se oli? Olen miettinyt, että vaikka omat vuositulot ovat vain keskitasoa, ystäviä on kourallinen ja välillä on ollut vaikeitakin hetkiä niin olen silti onnellinen. Sitten toisaalta on ihmisiä kenellä on aivan samat asiat, ja silti kaikki on vain aina niin kovin huonosti.

On paljon asioita mihin elämässä ei voi vaikuttaa.  Mutta on paljon asioita joihin myös voi vaikuttaa ja yksi niistä on perspektiivi. Toinen on muiden huomioon ottaminen. Aamulla kun heräät ja katsot peiliin sinua ei määritä minun silmissäni tulotasosi, ystäväsi tai parisuhteesi, mutta se määrittää miten kohtelet muita ihmisiä. Olisiko mahdollista antaa niiden kenellä on hyvä olla myös voida hyvin? Se, että on ihminen ihmiselle ei ole kovin vaikeaa.