Mitä menestyminen sinulle tarkoittaa?
Menestys.
Mitä sanasta ensimmäisenä tuleen itselle mieleen? Oma mieleen tuleva sana on ehkä yllättävä: onnellisuus. Vastaus kysymykseen ohjaa ehkä eniten omaa arvomaailmaa ja niitä tekoja mitä tilanteissa tulee tehtyä sen ajatuksen perusteella mikä on oma käsitys menestymisessä omassa elämässä.
Kaksikymppisenä menestys tarkoittaa monelle eri asioita kuin kolme tai nelikymppisenä. Toisaalta menestys esimerkiksi työelämässä kaksikymppisestä asti olleelle saattaa olla erilainen kuin sille, joka valmistuu yliopistosta esimerkiksi 27-vuotiaana. Elämäntilanteet ovat hyvinkin erilaisia riippuen omasta elämän kulusta ja myös niistä käsityksistä minkä sisälle kasvaa oman elämänpiirin myötä. Jos ympärillä on vain taloudellisesti suurituloisia on helpompaa pitää menestyksen mittarina suhteessa ehkä isompia tuloja tai ammatillista asemaa. Jollekin toiselle menestys voi olla sitä, että onnistuu läpäisemään ammattikoulun. Ongelmia yleensä tulee kun toisen menestystä aletaan määrittämään siitä omasta näkökulmasta käsin ymmärtämättä sitä, että se mikä itselle saattaa olla itsestään selvää on jollekulle toiselle iso haaste. Haastankin sinua miettimään, että onko se oma käsitys menestyksestä se realistinen haave vai enemmänkin sellainen sitten-kun-olen-tätä-olen-onnellinen? Jos näin niin oletko aivan varma? Mikä estää sinua olemasta onnellinen jo tänään?
Suomessa on todella hienoa, että meillä on oikeus elää hyvinkin perhekeskeistä elämää. Omaa elämänpiiriä voi hyvinkin pitkälle jakaa ja määrittää omien mieltymysten mukaan. Useat nykyiset trendilausahdukset ja blogipostaukset mainostavat sitä miten kaikki negatiiviset asiat ja ihmiset tulisi heittää ulos omasta elämästä nopeammin kuin sukkelaan. Toisaalta elämä vain on sellaista: kaikki ihmiset eivät ole sinun oloisiasi tai tuo hyvää mieltä elämääsi. Ja toisinaan on vain aidosti hyvä sietää toisten ihmisten erilaisuutta ja olla sen suhteen avoin oppimaan. Itseä ei tule uhrata, mutta ei ole myöskään hyvä linnoittautua vain omaan pilvilinnaan. Ajattelun ei aina tarvitse olla niin Black and white.
Miten luulet: annatko sinä niille ihmisille ympärillä hyväksyntää olla oma itsensä niillä itse rakennetuilla ehdoilla ja ajatuksilla siitä mitä heille tarkoittaa olla menestynyt? Miltä tuntuisi moikata aamulla iloisesti sitä roskakuskia tai it- firman pomoa? Ajatellen ehkä, että molemmat saattavat olla siinä pisteessä mistä ovat ehkä jo pitkään haaveilleet ja onnellisia?
Miten sinun maailmankuvasi: heräätkö onnellisena aamuisin miettien sitä kaikkea mitä sinulla jo on vai pohtien sitä mikä sinulta edelleen puuttuu?