Suomenlinnassa kesäpäiväilemässä

Suomenlinnassa ulappaa kohti.

 

Ulkomailla on tullut kierrettyä yksi jos toinenkin Unescon world heritage listan kohteista. Rehellisesti sanottuna en tiennyt Suomenlinnan olevan yksi tällainen kohde. Hellesäässä oli aika hienoa mennä, mutta kuumuus teki välillä olemisesta suhteellisen rankahkoa. 

 

Asun Espoossa, mutta silti edellisestä käynnistä Suomenlinnassa oli jo aikaa.. kröhöm.. paljon. Parasta näissä puutalojen reunustamissa paikoissa (sama fiilis iskee Porvoossa, Tampereella sekä Turussa) on se tunne itsensä löytämisestä ja kotiin tulemisesta. Se kuka väittää ettei ympäristöllä ole merkitystä hyvinvoinnille on mielestäni hyvin väärässä. 

 

Suomenlinna oli juuri niin ruuhkainen (ja samalla yllättävän rauhallinen) kuin heinäkuussa voi olettaa sen olevan. 

Ravintolasuosituksia en voi antaa, koska meillä oli mukana hieman evästä. Puistoa kyllä löytyy ja ehkä suosituksena onkin ottaa mukaan eväät ja evästää paikan päällä siellä mistä sopiva etappi löytyy. Yllättävän moni vaikutti tulleen Suomenlinnaan nimenomaan ottamaan aurinkoa ja uimaan meressä. Tämänpäiväisen sinilevä tiedotuksen (Munkkiniemenrannassakin on havaittu) jälkeen aloin itsekin miettiä, että miksen ole ajatellut asiaa aiemmin. Ensi kesälle teenkin yhden lupauksen: lupaan mennä edes kerran Suomenlinnaan uimaan jos sää tarjoaa ensikin kesänä hellettä. 

 

Suomenlinnassa kivaa oli myös pienessä puutalossa olevat shopit, joista löytyi ainakin osin käsintehtyä tavaraa. Suosittelen.