Uusi vuosi ja uudet tuulet

Tämän vuoden toisella viikolla eräs ystävä kutsui minut luokseen muiden naisten kanssa täyttämään vuosisuunnitelmaa tälle vuodelle. Omasta mielestä aiemmin tämän vuoden suunnitelmat olivat hyvin selkeät: treenaa kesäksi kuntoon, säästä rahaa niinkuin viimekin vuonna, ole hyvä työntekijä, kesälomalla ulkomaille ja rannalle..

Kuitenkin juuri ennen näille ystäväni kutsuille osallistumista päätin hetken mielijohteesta käydä apteekissa ja tehdä raskaustestin. Kuukautisten olisi pitänyt alkaa viikkoa aiemmin ja vatsakivut alkoivatkin, ne tutut krampit ja polttava tunne alavatsassa, joka ei lakannut. Epäuskoisena tuijotinkin wcssä kahta viivaa raskaustestissä todella järkyttyneenä. Siitäkin huolimatta, että yrittämistä oli jo pidempi aika takana ja varmaankin juuri siksi. Kaikista epätodennäköisin kuukausi kaikin puolin ja iso yllätys. Olin todella iloinen ja onnellinen ja samaan aikaan päässä meni miljoona ajatusta siitä mikä kaikki muuttuu ja miten kertoa puolisolle. Koko vuoden suunnitelmapakka menikin sitten ihan uusiksi.

Alkuodotusta varjosti huoli: alavatsakipuja oli muutaman viikon yöllä niin etten saanut nukutuksi. Varasin ajan varhaisultraan ja siellä kaikki oli kuitenkin hyvin niin pitkälle kun siinä vaiheessa oli mahdollista sanoa ja alkiolla oli sydämenlyönnitkin jo kuultavissa. Alkuraskaus on ollut itselle todella vaikea. Olen voinut pahoin joka päivä 24/7 viimeistä viikkoa lukuunottamatta. Toisina päivinä pahoinvointi oli niin pahaa, että en pystynyt nousemaan sängystä. Oksentanut en ole kuitenkaan kertaakaan. Nyt tuntuu, että pahoinvointi on kuitenkin alkanut lievittyä. Väsymys oli sanoin kuvailematonta ja olen tuntenut itseni välillä aivan zombieksi yrittäessäni suoriutua työpäivistä. Alkuun myös palelin niin, että kotona piti olla kahdet flanellihousut päällekäin ja kaksi paksua paitaa. Lisäksi liikkuessa varsinkin nopeissa lähdöissä tuli kipua nivusten alueelle. Pikaruokalassa jonottaessani tiskille kun mikään muu ruoka ei olisi mennyt alas (en normaalisti edes syö hampurilaisia!) ajattelin, että voisin syödä niitä ainakin kolme. Kaikki mitä yleensä syön etoi ja ajatus oksetti. Raskausviikkoja on nyt kasassa 8, joten vielä asiasta ei tiedä muutakuin muutama hyvä ystävä. Koska kyseessä on ensimmäinen raskaus sitä tietysti jännittää, että tuleeko vielä jokin komplikaatio tai keskenmeno. Mutta silti on aika luottavainen olo. Raskaus ei myöskään näy ulospäin vielä millään tavalla (paino on noussut ehkä kilon ja s ekin todennäköisesti sen takia, että en ole pystynyt liikkumaan normaalisti). Toissaviikolla eräs nuorehko mieshenkilö selkeästi yritti flirttailla itselle ja vaikka raskaus ei näy sen itse tietää ja tuntee ja tilanne tuntui todella absurdille. Mietin mielessäni ”kuinka julkeat, kun tietäisit että flirttailet varatulle ja raskaana olevalle naiselle!” Ja kyllä: mielialani ovat heitelleet ja olen myös itkenyt niin sademetsien kohtaloa kuin väsymystä viimeisten viikkojen aikana (en normaalisti oikeasti itke). 

Ajattelin, että tässä vaiheessa olisin huolissani esimerkiksi vauvan hoitoon liittyvistä asioista tai hankinnoista. Mutta en ole. On sellainen olo, että asiat järjestyvät kyllä ja tässä on kyllä aikaa. Enemmänkin olen näin alkuraskaudesta tehnyt jonkinlaista surutyötä siitä, että jo tämän pahoinvoinnin myötä olen menettänyt omaa vapauttani kun en ole kyennyt vapaapäivinä lähtemään kotoa lainkaan pahoinvoinnin takia. Onneksi raskausaikana on aikaa sopeutua myös tähän ajatukseen muutoksesta, koska pitkälle vauvan kanssa alkuun olla kotona. Neuvolassa kysyivät myös miten suhtaudun vartalon muuttumiseen raskauden aikana. Sekään ei jostain syystä ole huolettanut minua vaan tuntunut ihan normaalilta ajatukselta. Toivon kuitenkin, että pääsen myös nauttimaan raskaudesta tämän aika karun alun jälkeen. 

Yksi haaste tulee varmasti olemaan myös minimalismin toteuttaminen vauvan osalta jos kaikki menee hyvin. Toivon kuitenkin, että ostoslista pysyy järkevänä ja käytännöllisenä ja tavaramäärä maltillisena.