Viimeinen kolmannes raskaudesta alkaa

Aika tuntuu samaanaikaan matelevan, mutta myös menevän todella nopeasti. Tuntuu, että tätä raskautta on kestänyt jo ihan älyttömän kauan ja sitä vain odottelee, että pääsee olemaan taas yksin oman kroppansa kanssa ja toisaalta samalta odotus on ihan hauskaa siinä mielessä, että joka viikko voi lukea mitä lapsi on ehkä tällä viikolla saanut  tai miten kehittynyt.

Nyt kun viimeinen kolmannes alkaa tai on jo oikeastaan alkanut sitä kuitenkin kaipaa yhä enemmän omia tiettyjä rutiineja. Enimmäkseen urheilemista. Oma raskaus on ollut sen verran haastava, että urheilemisesta ei ole tullut oikein mitään raskaustestin tekemisen jälkeen. Alun pahoinvointi laittoi luovuttamaan treenit ja kävelystäkään ei oikein meinannut tulla mitään. Tuli huomattua, että jos yritin urheilla ja käydä töissä (hieman fyysinen työ) yhdistelmä oli aivan liian raskas. Olenkin siis viime kuukaudet tyytynyt lähinnä lepäämään ja käymään töissä. Samalla oma maailma on kuitenkin hieman kaventunut, koska energiaa muuhun ei ole ollut niinkään paljon joitakin sattunaisia kavereiden kanssa hengailuja ja matkoja lukuunottamatta. Olen kateellisena katsellut niitä mammoja, jotka hehkuvat energiaa ja pystyvät tekemään ties mitä raskaana ollessa. Omat hormonit ovat pitäneet sen verran tiukasti otteessa, että välillä on käynyt mielessä että eletäänkö tässä teinivuosia taas uudelleen – fiilis on välillä ollut aika sama.

Jos miettii sitä mielikuvaa mikä itsellä oli odotusajasta leppoisana ja idyllisenä aikana on se murtunut aika täysin ja välillä itseä hieman naurattanutkin koko ajatus. Katse on kuitenkin siellä tulevassa ja siinä lapsessa (en olisi uskonut sanovani tätä: mutta olen kyllä ihan valmis jo synnyttämään ja siirtymään siihen toiseen vaiheeseen!).

Yksi asia mitä raskauden aikana en ole ehtinyt tehdä – ei ole hankintojen ja töiden lisäksi ollut aikaa – on ollut verkostoituminen. En ole ehtinyt olla missään mammaryhmissä tai tutustua muihin odottajiin. Tiedossa ei siis ole ihan heti baby-treffejä (vaikka lapsiperheitä ympäristössä onkin). Toisaalta se voi olla ihan hyväkin. Jossain vaiheessa juttelin joidenkin raskaana olevien kanssa ja tuntui, että oma paniikin määrä kasvoi sitä vasten kun kuuli mitä kaikkea hirveyksiä raskauden aikana tuttujen tutuille ja muille olikaan tapahtunut ja totesin, että joskus kuplassa on vaan ihan hyvä olla. Yksi asia mitä on tullut laitettua merkille on se, että silmä havaitsee muut odottavat mammat liikenteessä herkästi ja tuntuu, että odottavia äitejä näkyy joka puolella-  että se siitä omasta ainutkertaisuudesta. Olen vain onnellinen, että meillä on ultrissa ollut kaikki kunnossa ja vaikka olotilat ovat olleet mitä ovat on lapsella kuitenkin kaikki hyvin ja hän kasvaa normaaleissa mitoissa.

Ensi viikolla ajattelin hoitaa viimeiset hankinnat ja hommat on niiden osalta valmiina lasta varten. Kelahakemukset on rustattu ja hommat alkaa olla pulkassa. Welcome pienokaisemme.