Ajatuksia kuluneesta vuodesta – raha

Alkuvuodesta perustin tämän blogin ajatuksella kirjoittaa omasta pienemmästä rahankäytöstä sekä ajasta, joka sen myötä jäisi vapaa-aikaan ja läheisille jaettavaksi.

 

Alkuvuosi sujui asian suhteen todella hyvin. Vietin paljon aikaa läheisteni kanssa ja tein vähemmän töitä. Loppukeväästä tosin  oli kymmenen viikon ajanjakso, kun vapaa-aikaa ei juurikaan loppuun saatettujen opintojen ja töiden lomassa ollut ja sekä omasta terveydestä (en ehtinyt treenata niin paljon kuin olisin halunnut) sekä ajasta läheisten kanssa oli tingittävä. Toukokuussa vietin vapaalla kolmisen viikkoa ja tuntui, että aika teki hyvää sekä parisuhteelle, että ystävyyssuhteille. Kesällä vietin aikaa oman perheen kanssa enemmän kuin minään muuna vuonna.

 

Säästöön alkuvuodelta ei jäänyt juurikaan. En nostanut opintotukia keväältä (niinkuin en viimeiseltä parilta vuodelta lainkaan), joten työtuloni rahoittivat koko elämiseni. Toukokuussa käytiin ulkomailla ja tämä söi jonkun verran rahaa. Kesältä kun opinnot loppuivat tienasin ihan hyvin, mutta säästöön ei juurikaan mennyt mitään. Tasattuani mielestäni joitakin pakollisia ostoksia (ja käytyäni kesällä kahviloissa ja ravintoloissa jonkun verran enemmän) tuntui alkusyksystä säästämisen aktivoiminen tosissaan hyvältä idealta. Kävin avaamassa pankissa säästötilin, johon otettiin ihan todellinen tavoite ja kuukausittain säästettävä määrä. Tähän mennessä olen pysynyt aikataulussa ja oma fiilis on ollut hyvä. Tämä on jotain mihin olen sitoutunut. Lisäksi muuten tilanne tuntuu olevan, että kaapista löytyy jo aikalailla kaikkea mitä tarvitsisi. Kodin sisustukseen liittyvä yksi isompi hankinta on tosin vielä tälle vuodelle tekemättä, mutta ei ole euromääräisesti muutamaa sataa euroa isompi.

 

Kaikenkaikkiaan se ajatus, joka alkuvuodesta kyti vahvana mielessä on saanut hyvän aloituksen. Päätös, jossa lopputulos ei tullut heti vaan lähti siitä ajatuksesta alkaa nyt näkyä tililläkin. Alkuvuodesta tuli myös vahva ajatus siitä, että en aio tulevaisuudessa uhrata viikonloppuja töille jos mahdollista, koska haluan olla läsnä omassa elämässä niille ihmisille ketä siinä on. Tämä haave toteutui myös syksyllä aloittaessani uudessa työssä.

 

Mitenkään uusi ajatus tämä minimalistinen ajattelu ja asioihin keskittyminen ei kuitenkaan omassa elämässä ollut. Olen niitä tyyppejä, joka asui opiskeluaikana myös solussa jonkin aikaa ja koki, että elämässä kotiakin tärkeämpi asia oli tehdä asioita ja elää. Olen hirvittävän kiitollinen niistä yksinkertaisista vuosista, jolloin kotiani sisusti lähinnä pieni sänky, lipasto ja iso koko huoneen kokoinen matto ja pieni ruokapöytä. Tuntui ettei elämään tarvinnutkaan juuri muuta.

 

Vanhenemisen kynnyksellä kuitenkin yhteiskunta alkaa odottaa erilaisia asioita. Ajatus on, että kun perheellistyt on tiettyjä asioita ja tiettyjä tapoja joilla toimia. Paine on toisinaan aika kova. Mutta on todella hyvä, että tässäkin yhteiskunnassa on niitä tyyppejä, jotka kyseenalaistavat tiettyjä toimintatapoja mitkä liittyvät niihin käsityksiin miltä hyvä elämä vaikuttaa. Näistä ehkä lisää joskus myöhemmin.

 

Nyt odotan kovasti lumen tuloa ja talvea. Glögimukillisia, kynttilöitä ja vilttejä. Kirjaston kirjoja, hyviä elokuvia sekä pakkasilmaa, joka huurtaa kulmakarvatkin valkoiseksi. Tätä onnellista elämää.