Helmikuun summausta

Helmikuu vilisi nopeasti ohi. Suunnitelmana oli kirjoittaa blogia tiukempaankin tahtiin, mutta en saanut aikaiseksi.

Helmikuu meni aika rauhallisissa merkeissä. Tuli harrastettua hieman ja pohdittua suuntaa omalle harrastamiselle. Aiemmin monia vuosia olen käynyt salilla ja se on ollut se oma juttu. Focus on ollut enemmän sellainen hyvinvointi suuntainen ja olen ollut ihan tyytyväinen siihen, että kehitys on ollut lähinnä ylläpitoluonteista ja oma kunto sellainen, että siinä jaksaa temmeltää arjessa ja siihen on perustyytyväinen. Kuitenkin muutamia kuukausia sitten aloittelin jälleen crossfit treenejä ja tämän puolesta näin helmikuussa olen aika pitkälle miettinyt sitä mikä on se oman treenaamisen juttu. Aiemmin en ole hirveästi diggaillut suorittamisesta bodari-henkisten vuosieni jälkeen, joten treeni on hyvin pitkälle tapahtunut oman kropan ehdoilla ja sitä kuunnellen aika hyvällä menestyksellä. Nyt treeneissä aikalailla usein jaksamisen ylärajoilla ponnistellessa sitä on tullut mietittyä, että onko kuitenkin niin ettei oma suoritus ole itselle kovinkaan tärkeä asia ja miten sitä kehitystä sitten mitataan? Onko sen pakko olla aina maksimeita tai aikaa vastaan taistelua. Onko muita mittareita? Tai ylipäätään huolimatta siitä, että valmennus on laadukasta onko voimannostotyyppinen treeni kuitenkaan ollenkaan minua tai minua varten? Kaikkea on hyvä kokeilla ja treenaillessa on toki hyvä pohtia näitä asioita. Huolimatta siitä kuitenkin paljon hyvää on uusi harrastus tuonut myös mukanaan: vinkkejä ja vaihtelua myös niihin omiin yksittäisiin treeneihin. Olen myös huomannut sen, että kun oma työ on sellaista missä on jatkuvasti ihmisten kanssa tekemisissä ja kollegoitakin on avokonttorissa useampi ryhmässä treenaaminen ei aina ole rentouttavin asia. Mutta sitten toisaalta vastapainona ne omat hiljaiset ja yksinäisemmät treenit tuntuvat äärettömän hyvälle. Kaikissa asioissa on aina sekä hyviä, että huonoja puolia. Tätä asiaa uskon kuitenkin pohtivani vielä maaliskuussakin.

Muunmuassa tällaisia pohdintoja on helmikuu pitänyt sisällään. Lähinnä näiden lisäksi myös tulevaisuuden suunnittelua lähinnä parin lomamatkan osalta, joista bloggailen lisää myöhemmin. Teemana tässä vuodessa edelleen simple year ja niiden osalta myös matalan budjetin suunnittelu (mutta myös hyvissä kohteissa).

Tässä kuussa omasta kuluttamisesta täytyy mainita, että kohtuu maltillisena pysyi ja juurikaan mitään suurempia hankintoja ei tullut tehtyä. Pakollinen kampaajakäynti tuli tehtyä ja ostin parit tukevammat Niken urheiluliivit treenejä varten (kaikista tylsin ostos, näitähän ei kukaan yleensä edes näe!). Lisäksi löysin alesta uuden Kari Traan kerraston nimenomaan aktiivisiin lajeihin, jolle tuleekin käyttöä pääsiäisenä hiihdossa sekä lumilautaillessa. Plussana helmikuussa sain vanhalta kaverilta kasan kirjoja, jotka hän oli lukenut mutta mille ei ollut enää käyttöä ja hän sai vaihdossa muutaman hyvän takaisin. Lisäksi pitkästä aikaa käytin myös kirjaston palveluita ja varasin sieltä muutaman teoksen, mitä en vielä ehtinyt kuitenkaan lukea.

Ihan kovin plussalle tästä kuusta ei kuitenkaan tullut taloudellisesti jääntiä viime kuisen autoremontin takia. Uudehkossa autossa kun olikin yllätyshuollettavaa ja siihen upposi isohko summa, jota piti vielä tässäkin kuussa paikkailla. (Onneksi päätös siitä, että meille ei toista autoa tule on pitänyt (!) muuten voisi olla kahden auton huoltokulut kyseessä) Kuitenkin tässä vuodessa mennään edelleen omien säästötavoitteiden mukaisesti, joista aion blogata lisää toukokuun lopussa kun 1/3 osio on suoritettu. (Joissakin asioissa pidän kuitenkin suorittamisesta, hehheh). Pian on kuitenkin edessä lomamatka, josta aion bloggailla vähän tarkemmin kun se on ohi ja suoritettu. En rehellisesti aiemmin ajatellut, että voisin saada näin paljoa mielihyvää siitä, että olisin sellainen ennen ehkä omasta mielestäni tylsä ”en viitsi kuluttaa” ihminen. Tämä vuosi on ehdottomasti yksi parhaita tähän asti yli kolmikymppisen taipaleeni aikana.

Mukavaa maaliskuuta.