Kirjamessujen satoa – Henkäys on vain ilmaa
”Minulle alkoi valjeta, että oman kuolevaisuuteni kohtaaminen näin läheltä ei toisaalta ollut muuttanut mitään ja toisaalta oli muuttanut kaiken. Ennen syöpädiagnoosiani olin tiennyt kuolevani jonain päivänä, mutta en tiennyt milloin. Diagnoosin jälkeen tiesin kuolevani jonain päivänä mutten edelleenkään tiennyt milloin.”
Viime viikonloppuna kävin kirjamessuilla. Olen käynyt messuilla yleensä aina kun siihen suinkin on ollut mahdollisuus. Lähdin itseasiassa sinne ajatuksella, että jos mitään muuta ei tartu mukaan niin tämän teoksen haluan lukea.
Paul Kalanithi kirjoittaa omasta elämästään ja syövästään ja sen kokemisesta kirurgin silmin. Se mikä yleensä tapahtuu muille tapahtuukin nyt itselle ja siihen suhtautuminen ei edes kirurgina ole mitenkään yksioikoinen. Kirja jää kesken, koska hän kuolee. Nykymaailmassa missä kuolema on enemmän tai vähemmän lakaistu näkyvistä ja usein myös keskusteluista kirja tuo mukaan elämän inhimillisen puolen. Lopussa on äärettömän vaikea olla itkemättä sitä epäreiluutta mihin teos päättyy. Teos on äärimmäisen kypsä suhtautuminen johonkin, joka on välttämättä edessä. Silti se onnistuu välittämään niitä aitoja pelon kokemuksia kun ei tiedä mitä odottaa. Elämä syövän kanssa on väistämättä epävarmaa.
En suosittele herkimmille.