Aikuinen on sitten kun on tullut äidiksi.
Lapset muuttavat koko elämän. Elämä nyt vain on erilaista kun on lapsia ja lapsettomana sitä ei voi käsittää.
Ensijaisesti olen aina äiti. Toissijaisesti jotain muuta.

Ylläolevat lauseet ovat vuosien varrella kuultuja niin työelämässä kuin ystäväpiirissäkin. Olen yli kolmekymmentä ja tähän saakka ollut lapseton. Erään työpaikan kahviossa, jossa olin opiskeluaikana harjoittelussa muistan kirjaimellisesti vääntäneeni kaikkien muiden lapsia omaavien naisten kanssa oikeutuksestani olla aikuinen (olin jo lähes kolmekymmentä), koska olin lapseton. Kuulema elämästä ei tiedä mitään ennenkuin on lapsia. Prioriteetit vaihtuvat ja se mikä ennen tuntui hölmöltä ei ole enää tärkeää. Pidin näitä kommentteja kapeakatseisena ja keskustelut, joissa tulin jyrätyksi nurkkaan ison naislauman tiimoilta suututtivat itseä. Olen sitä mieltä, että asioita täytyy ja tulee katsoa paljon laajemmalla perspektiivillä.

Nyt kun oma synnytys alkaa olla lähellä näitä asioita ei oikeastaan ole tullut juurikaan mietittyä. Puolustin usein lapsettomuutta – en kuitenkaan sillä ajatuksella etten koskaan haluaisi lapsia. Vaan lähinnä periaatteesta. En usko, että kenelläkään muulla on oikeutta määrittää sitä mitä on olla aikuinen tai mikä on oikeanlaista elämää. Tai oikeanlaista äitiyttä. Raskauden aikana olen joutunut luopumaan monista asioista – enimmäkseen omista harrastuksista liittyen omaan fyysiseen jaksamiseen. Lapsen tullessa tiedän näiden asioiden muuttuvan jonkinverran, mutta olen päättänyt myös pitää kiinni omasta elämästä niin tiukasti kuin se lapsen kanssa on mahdollista. Kaikkien näiden vuosien aikana kuunnellessani näitä keskusteluja en muista kovinkaan monen kysyneen, että haluaisinko joskus lapsia. Ehkä olen ollut sitä tyyppiä, joka on vaikuttanut siltä ettei varmaan ehkä koskaan halua. Kuitenkin jo vuosia sitten istuessani yliopistolla luennoilla mietin usein luentoja kasvatuksellisesta näkökulmasta ja teoriaa siltä kannalta miten sitä jatkossa omassa kasvatusfilosofiassani tulisin omien lasten kanssa hyödyntämään.

Vuosien varrella en ole välttynyt moralisoinnilta asian tiimoilta. Sen sijaan on ollut useita vuosia aikaa miettiä sitä omaa tulevaa äitiyttä ja sitä rajanvetoa mitä olen ajatellut äitiyden myötä tehdä. Listaa on kertynyt jonkin verran:

-aion pitää kiinni omista harrastuksista
-en aio uhrata omaa itseäni työelämään rehkimällä itseäni puhki väsyneenä sen takia, että saisin niin isot tulot jotta voisin ostaa lapselle kaiken mahdollisen tavaramäärän (hei minimalismi, aion jatkaa sinua edelleen)
-haluan tarjota omalle lapselle mahdollisimman paljon aitoa läsnäoloa, mutta kasvattaa häntä moraaliseksi (niinkin pitkälle kun se tässä yhteiskunnassa on mahdollista) ja toivottavasti onnelliseksi ja pieneen tyytyväiseksi ihmiseksi
-en aio moralisoida lapsettomia ystäviäni heidän valinnoistaan olla tekemättä lapsia tai purkaa omaa väsynyttä oloani ympärilleni edes unettomissa öissä

Nämähän ovat oikeasti aika pieniä asioita. Silti eivät itsestäänselviä. Eniten äitiydessä odotankin jostain syystä lapsen kanssa olemista ja yhdessä tekemistä. Ihan sitä kaikkea mahdollista mitä on mahdollista tehdä ulkoiluista askarteluihin ja leipomisiin. Olen viime vuosina viihtynyt paljon myös kotona, joten en koe menettäväni vapauttani mitenkään radikaalisti. Ei lapsen saaminen tarkoita, että elämän täytyy lopullisesti muuttua. Lapsi vain tulee mukaan elämään ja muuttaa sitä hieman.

Tänään tuli postissa Britti Amazonista tilaamani vauvan setti. Nimittäin unipesä!

Alunperin ajattelin, että en osta meille unipesää. Syynä tähän oli googlauksella löydetyt Tukesin suositukset siitä, että tukehtumisriskin takia unipesää ei suositeltaisi vanhemmille. Kyselin kuitenkin laajasti ystäväverkostossa onko unipesiä ollut käytössä ja jopa neuvolasta, että mikä siellä on kanta (oppiakseni, että heillä siellä ei ole virallista kantaa kunhan lapsi nukkuu turvallisesti). Opin, että olennaista olisi ettei lapsella ole liian pehmeää alustaa tai peittoja alkuun nukkuessaan tukehtumisriskin takia. Unipesässä koitinkin siis myös verkon kautta tilatessa arvioida, että reunat olisivat jossainmäärin riittävän kovat ja tilaa reunoihin riittävästi, jotta ne eivät ole heti kasvoilla silmän välttäessä.

Yritin katsella suomalaisista verkkokaupoista unipesiä, mutta ne mitkä omaan silmään olivat nättejä (itselle esteettisyys on tärkeää kuitenkin jossain määrin ja toivoin, että jos mahdollista pesä näyttäisi myös nätille) hinta oli korkea ja kuitenkaan meillä ei ole tiedossa viihtyykö vauva edes pesässä. Ajattelin, että olisi kiva kokeilla tätä ensin jonakin hieman edullisempana versiona ja sitten mahdollisesti vaihtaa. Toisaalta kahden pesän ostaminen ei tuntunut ekologiselta. Ajattelin jo tilata edullisemman ei niin kauniin verkkokaupasta, mutta yllättäen kaikki olivat juuri sillä hetkellä loppu – ei saatavilla eli ehkä moni muu vanhempi oli ajatellut samalla tavalla. Näin päädyin sitten selaamaan Amazonia (huomioittehan, että postaus ei sisällä mitään yhteistyötä vaan kyse oli omasta vapaasta valinnasta). Vaihtoehtoja olikin ihan huimasti ja hintaluokkaa laidasta laitaan. Mutta niin oli kivoja kuosejakin!

Päädyin lopulta tähän kokonaiseen settiin, jolle hintaa jäi muistaakseni euroissa noin 46 euroa. Tähän sisältyi siis jo kuljetuskin ja paketti tuli tänään aamulla ihan kotiovelle asti ( ihana postimies toivottavasti et traumatisoitunut yöpaita lookistani juuri herättyäni ). Olisikin kiva joka aamu saada paketteja ihan kotiin saakka!

Settiin kuului siis unipesä, patja (en kyllä usko että tälle on tässä käyttöä, mutta ehkä rattaisiin suojaksi myöhemmin kun on ihan sievä?), pieni leikkimatto, matala tyyny sekä päätuki. Setissä oli ainakin tekstien mukaan Oeko-Tex käsittely sekä jonkinlainen anti-allergenic käsittely. Lisäksi teksti hand made. Olen näihin ainakin toistaiseksi todella tyytyväinen.

Unipesä itsessään.Alhaalla tosiaan narut, että saa avoimeksi halutessaan.

Nyt vain odotellaan itse kaveria testaamaan settiä.