Koska olen vältellyt enemmän ja vähemmän vaatteiden ostoa ja pyrkinyt käyttämään vaatekaapista siellä jo olleita vaatteita viimeisen kolmen vuoden ajan (jotakuinkin) ajattelin tehdä pienen seitsemän päivän haasteen siitä mitä kaapista löytyi tänään päälle. En postaa peräkkäisinä päivinä välttämättä, koska jotkut päivät ovat stay-at- home verkkaripäiviä
Kuvassa siis ensimmäisen päivän asu.
Hame ostettu aikoinaan Zadaasta. Jonkun virheostos, jossa oli edelleen hintalaput kiinni. Muistaakseni Samsoe Samsoe (kirjoitusasusta ansaitsen nyt välttävän, tiedän). Tämä on itseasiassa arjessa ollut yksi helppo suosikkini mustien sukkahousujen kera. Valinnassa ei siis sinänsä ihmeellistä. Kiitän tätä jotakuta virheestä ja totean, että pääsee käyttööni todennäköisesti siihen saakka, että on kulunut puhki/käyttökelvottomaksi (puolisoni muuten ihmettelee aina tätä hametta ja toivoo varmaan, että niin olisi jo hehheh tapahtunut).
Neule sen sijaan on vaatekappale, joka on kirjaimellisesti hillunut vaatekaapissani jotakuinkin seitsemän vuotta. Ja pidetty ennen tätä päivää kerran. Neule on oversize ja ostettu joskus H&Mn alesta. Syy miksi olen vuosia kuitenkin jättänyt sen vaatekaappiin johtuu yksinkertaisesti siitä, että harvinaista kyllä neuleessa on ihan oikea prosentuaalisesti iso villapitoisuus ja en ole vain raaskinut sitä laittaa kierrätykseen. Hyvä minulle, koska itseasiassa tähän syksyyn combo oversizeä, joka lämmitti oli varsin mukava. Pääsee tänä talvena kyllä useamminkin käyttöön. Mietin miksen aiemmin ollut ottanut tätä aktiiviseen vaaterepertuaariin.
Tänään oli ensimmäinen oikeasti viileä aamu, jolloin asteita oli uloslähtiessä 4 astetta ja otettiin toppahaalari käyttöön. Taaperon kanssa arki soljuu jotakuinkin niin, että aamupalan jälkeen ulkoillaan sään niin salliessa. Viime viikkoina tämä on ollut arkea. Muita tapahtumia kuukauden sisällä on ollut muutto, joka yksivuotiaan kanssa ei sekään ollut helpoimmasta päästä. Menossa on sellainen haluan-olla-vain-sylissä- vaihe ja pakkaaminen ja muutos ei ollut lapselle eikä itselle ihan helppo juttu. Nyt kuitenkin kolmen viikon jälkeen arki on alkanut muistuttaa sellaista arkea mitä elimme jo vanhassa asunnossa.
Muutimme kerrostalosta omakotitaloon. Olen onnellinen, että muutto tehtiin ennen omaa töihin paluuta, koska en tiedä miten olisimme saaneet kaiken aikaiseksi jos olisin vielä joutunut huomioimaan työaikatauluja. Tämä blogihan alunperin lähti liikkeelle jonkinlaisesta minimalismin ajatuksesta jo kolme vuotta sitten, jonka huomasin muutossa todellakin toteutuneen jo osittain, mutta paljon on edelleen tehtävää. Ajatusmallina on ollut alusta asti käyttää ensin tavarat loppuun ennen hävittämistä konmarittamisen sijaan ja arjessa olen tullut siihen tulokseen, että tavara ei kulu käytössä juurikaan. Vaatteita on edelleen runsaasti, vaikka viimeisen kahden vuoden aikana äitiysvaatteita lukuunottamatta olen ostanut n. 5 vaatekappaletta! Muutossa kaiken tämän tavaran konkretisoituminen sekä ahdisti, että hieman järkytti. Uudessa talossa oli myös hieman vähemmän kaappitilaa kuin kaksiossamme (!), joten jouduimme ostamaan muutaman säilytyskaapiston. Puoliso mietti, että olisiko pitänyt ostaa vielä yksi mihin totesin ehdottoman ein ja tavoitteen supistaa hiljalleen nykyistäkin tavaramäärää.
Aamun arkea.
En ole kokenut olevani mikään älytön tuhlari mitä tulee hankittavaan tavaraan. Maksan laskuni ajoissa. Tuloiltani olen keskiluokkaa.. ja silti tavaraa on kertynyt näinkin paljon! Jos meistä jokainen hankkisi vain sen mitä tarvitsee kuinka paljon vähemmän tuloihin liittyvää keskustelua joutuisimmekaan käymään. Miten erilainen voi maailma olla jos palkasta maksettaisiin vain asuminen ja ruoka pääsääntöisesti? Lukeudun kai vielä milleniaaleihin (jos 80-luvulla syntyneet lasketaan) ja luulen, että aiempaa sukupolvia enemmän myös materialla on tietyllä tapaa korostuneempi merkitys – vaikka toki osa tutkimuksista väittää juuri päinvastoin, että milleniaalit käyttävät rahaa nimenomaan matkustamiseen esimerkiksi auton omistamisen tai asunnon oston sijaan. Mutta tietyllä tapaa Instagram ja sosiaalinen media ovat tuoneet sen, että kaikki on julkista omia hankintoja myöten.
Olen vielä sitä sukupolvea, jonka lapsuudessa kylässä kävivät lähinnä sukulaiset ja ei muilla ollut tietoa siitä millainen vaikka koti oli sisältä. Monien ystävien vanhemmat tekivät remontteja sitä mukaa kun niille iällisesti oli tarve. Tätä pohdin kun muutimme ja valitin isälleni, että en pidä uuden asuntomme kylpyhuoneen väristä. Tähän isäni vastasi, että olen ehkä turhan vaativa.. että jos käyttöikää on vielä jäljellä ei remonttia kannata välttämättä vain värin takia lähteä tekemään. Tässä saattoi ehkä tiivistyä sukupolviemme ero. Ja ihan totta.. kotimme ei ole sisustuslehtien sivuilla, joten toistaiseksi päätin tyytyä helpompaan ratkaisuun. Ainakin olla ottamatta tähän lainaa ja tehdä remontin sitten joskus jos säästöjen jälkeen siltä vielä tuntuu.
Tavaraan tiivistyy niin paljon muuta taustalla. Siksi olenkin päättänyt jatkaa tätä minimalistisempaa linjaa edelleen. Kolmessa vuodessa tinkimättä oikeastaan juurikaan elintasosta muutakuin ostosten muodossa tililläni oli lopulta lähes kymppitonni. Ja en ole kokenut tehneeni suurempia uhrauksia. Seuraavan parin vuoden aikana tavoite onkin käyttää kodin vaatevarastot ”loppuun” ja säästää (en edes tarkkaan tiedä mihin) ihan vain siksi, että tästä minimalistisemmasta haasteesta on tullut hauskempaa ja antoisampaa kuin odotin. Tinkimättä silti esteettisyydestä.
