Näin syksyn tullen tuli myös työn vaihto ja työajat muuttuivat radikaalisti. Taustasta kerrotaankoon sen verran, että aiemmin useita vuosia olin tehnyt vuorotyötä painottuen iltavuoroihin ja tottunut aamulla nukkumaan usein hieman pidempään ja tekemään treenit myös aamuisin. Lisäksi aamupäiviin on aina mahtunut siivoamiset, kaupassa käynnit ym. normaali päivittäinen toiminta. Vuosi sitten vaihdoin kuitenkin työhön, joka oli ma-pe ja säännöllisemmällä työajalla (tässäkin toki eroja ja välillä myös iltavuoroa, mutta silti rakenne oli erilainen).

Aiemmin aina ajattelin, että ne ketkä tekevät säännöllistä työaikaa ovat onnekaita. Illalla jäisi aikaa harrastuksille ja muille. Huomasin kuitenkin, että tämä työaika ei ollut itselle se optimaalisin kaikesta huolimatta. Monesti töiden jälkeen en olisi halunnut lähteä treenaamaan. Kaupassakäynti töiden jälkeen tuntui puulta ja huomasin myös toisen ilmiön – kaupoissa piti jonottaa. Viikonloppuisin kaupat olivat myös täynnä ihmisiä (versus aiemmin viikolla olleisiin vapaisiin) ja elämä tuntuikin kiireellisemmältä. Plussaa tietysti oli että viikonloppuisin pääsi kaikkiin menoihin, koska nämä olivat vapaita. Tosin myös edellisessä työssä oli käytössä liukuma, joka helpotti asiaa huomattavasti. 

Nyt kun siirryin takaisin tekemään vuorotöitä olen kuitenkin salaa nauttinut näistä aamuista, kun itsellä on aikaa. Jos iltavuoro alkaa vasta myöhemmin jää sen jälkeen kuitenkin vielä pari tuntia aikaa puuhastella ns. vapaa-ajan asioita kotona. Toisinsanoen päivä tuntuu jotenkin pidemmältä ja saan enemmän aikaan. Toisaalta tämähän riippuu paljon myös siitä miten pystyy töitään järjestämään. Jos töissä on käytössä pitkä liukuma, jolloin voi itse säädellä oman esimerkiksi unen tarpeen mukaan töihin menoa ei varmasti tunnu samalta. Tällä hetkellä kuitenkin koen itselle tämän olevan paras ratkaisu. Siitäkin huolimatta, että viikonloppuisin en nyt pääse kaikkiin menoihin aina. Miinuksena toki on, että jonkun verran silti tulee tehtyä aamuvuoroja (mikä on tietysti hyväkin asia, koska toisinaan pääsee siis illallakin tekemään asioita). Koen vain elämäni olevan jotenkin laadukkaampaa näin. Tiedän, että tämä ei välttämättä ole se paras ratkaisu siinä kohtaa jos olisi esimerkiksi lapsia (meillä kun niitä ei ole). 

Miten teillä, mikä työrytmi toimii ja mikä ei ? Oletko ollut aina lapsesta saakka aamu vai iltavirkku? Muistan miten jo kouluaikoina aamut olivat todella hankalia ja olin monesti koulun jälkeen todella väsynyt. Tämä kaikki helpotti jossain siinä vaiheessa kun pääsi lukioon ja ei ollut pakko ottaa aamukursseja joka aamulle ja sai hieman jouston varaa. Tämä vaikutti myös siihen, että omat numerot nousivat lukioaikana. Yliopistoaika olikin sitten vielä parempaa kun sai aika vapaasti itse päättää (jopa yleensä sen menikö edes luennolle vai ei). Miten teillä töissä, onko käytössä liukumaa tai joustoa?