Viime aikoina olen miettinyt paljon taloudellisia asioita, mutta myös hyvinvoinnin näkökulmaa. Asia on ollut sikäli ajankohtainen, että pohdittuani näitä päädyin vaihtamaan myös työtä. Tämä on ollut yksi blogin teemaan kuuluva Simple Year oivallus. 

Tähän päätökseen vaikutti myös raha: mietin pidemmällä tähtäimellä asioita ja totesin, että työn vaihtaminen tähän uuteen ei toisi vuosittaisia palkankorotuksia, vaan tasaisen TESin mukaisen palkan, joka ei vuosittain nouse ja tämä on tiedossa. Mutta paremmin kuin hyvin olen tässä viimeisen vuoden aikana ymmärtänyt vieläkin tärkeämmin miten onnellisuus lähtee sisältä.

Myös blogimaailmassa kirjoitetaan paljon rahasta. Kirjoitetaan säästämisestä sekä sijoitusasunnoista. Sinällään tämä on hyvä, mutta toisaalta asettaa myös paineita. Kuitenkin rahan tulisi olla siellä jossain taustalla ja osa elämää, mutta ei myöskään sitä täysin hallinnoiva asia (vaikka se monille yhteiskunnassa sitä ikävä kyllä on). Vielä muutamia vuosia sitten en pitänyt omistamista tai rahaan liittyviä keskusteluja kovinkaan tärkeinä. Koin olevani onnellinen ei- niin – isoista tuloista riippumatta. Tämä kuitenkin muuttui muutaman työpaikan myötä, jossa keskustelun aiheina kahvipöydissä olivat palkat ja palkankorotukset ja välillä tyytymättömyys omaan palkkatasoon. Totuus on kuitenkin, että pienillä menoilla on iso merkitys omassa arjen hallinnassa ja siinä mihin raha riittää. Kun menot ovat suhteessa tähän ei rahan merkitystä tarvitse niin paljoa pohtia. Oli sitten kyse siitä, että haluaa säästötilille osan tai siitä, että haluaa ostaa lomamatkoja tai uusia vaatteita. 

Tässä on tullut käytyä itsen kanssa aikamoista arvokeskustelua. Tuntuu että suurelle osalle edelleenkin tavoite on iso omakotitalo ja kaksi uutta autoa pihassa jos puhutaan perheistä. Omalla kohdalla en ole osannut näistä unelmoida, johtuen ehkä siitä että olen ollut suhteellisen onnellinen pienemmillä asioilla. Olin onnellinen opiskeluaikana siitä, että oli vapautta ja aikaa tehdä mutta kuitenkin hieman tuloja: että sai kaiken sen mitä tarvitsi (kävin kyllä töissä myös opintojen aikana). Tuntuu, että keskustelua välillä vain leimaa sellainen kohtuuttomuus. Samaan aikaan kun valitetaan siitä, että ei ole varaa ostaa vaikka Bemaria (ja miksi naapurilla on kun minulla ei ole) unohtuu se, että ollaan kuitenkin hyvinvointivaltiossa, jossa ihmisillä on katto pään päällä sekä varaa ostaa kunnon ruokaa. Tätäkään ei tulisi ottaa itsestään selvänä, koska edes Suomessa kaikilla ei ole tähän mahdollisuutta!

Nyt syksyllä ovat nousseet otsikoihin myös köyhien perheiden lasten kiusaaminen ja vaatetus. Miksei meillä keskustella mediassa niinpäin, että ne lapset kenellä ovat merkkivaatteet kiusaavat? Miksi asetelma on näin päin?  Ei kai se ole niiden köyhien lasten vika, että heitä kiusataan mutta otsikoista jää jotenkin sellainen fiilis. Tämä on ollut eräs ajatus mitä olen pohtinut. Kuitenkin se lasten asennemaailma heijastelee aikuisten asennemaailmaa, eivät nuo jutut tule mistään ihan itsekseen.

Uusi työni on humaani. En sillä tule rikastumaan, mutta se riittää enemmän kuin hyvin niihin asioihin mistä itse nautin (enimmäkseen urheileminen ja kirjallisuus). Näin kolmekymppisenä tuntuu myös, että vihdoin pääsen lähemmän omia arvojani. Tämä tarkoittaa sitä, että kurjankin työpäivän jälkeen tiedän että työlläni on merkitystä ja se on tärkeää. Yhteiskunnassamme vallitsee aika tiukka sellainen näkymätön normisto siitä millainen kolmekymppisen tulisi olla ja mitä omistaa. On ehkä kuitenkin välillä ihan hyvä kääntyä katsomaan sitä mitä itse haluaa: onko yhteiskunnan luoma kolmekymppisyys sitä mikä on lopulta omannäköistä elämää. 

Muutama viikko sitten luin jenkkiläisen rahasta kertovan oppaan Rachel Cruze – Love your life not theirs. ​Jenkeissä meno on vielä hieman villimpää ja erilaista. Keskimäärin autoa kohti mm. otetaan noin 30 000 dollaria velkaa. Asuntolainat ovat vielä isompia ja luottoluokituksella on suuri rooli siinä saako lainoja ylipäätään. Mutta teoksesta tuli muutamia hyviä asioita esille.. Nimittäin se miksi velaksi ostaminen ylipäätään ei ole koskaan hyvä asia (auton osto velaksi ei ole ikinä hyvä sijoitus, minkä moni kyllä jo tietääkin). Kirja avaa mielenkiintoisesti sitä ajatusmallia, että miksi esimerkiksi autolainaa otettaessa ajatellaan, että on varaa lyhentää autolainaa vaikkapa 500 euroa kuukaudessa, mutta ei ole varaa _säästää_ 500 euroa kuukaudessa. (Käytännössä vaihtoehto olisi siis säästää suhteellisen lyhyessä ajassa summa ja ostaa velaton auto). Sama pätee muihin asioihin. Kirja on hyvä perusteos, joka olisi hyvä lukea mielestäni kaksikymppisenä kun velkaa yleensä ei vielä niinkään ole ja tilaisuuksia ei ole tullut vastaan. Kirja tuo esille myös vakuutukset osana taloudenhallintaa (vaikka Suomessakin on hyvä järjestelmä, tämä on asia josta keskustellaan julkisuudessa aivan liian vähän!). Lisänä on yksi asia, jolla saattaa olla suuri merkitys vaikka sitä arjessa ei tulekaan ajatelleeksi: vaikka itse hoitaisit raha-asiasi kuinka hyvin niin miten vanhempasi/ isovanhempasi hoitavat asiansa? Oletko varautunut siihen, että jos heistä joku kuolee miten tämä vaikuttaa sinuun (perintöverot, asioiden selvittely ?). 

Kun asiat ovat kunnossa ei rahasta ehkä tarvitse keskustella niinkään paljoa vaan asiat voi jättää sinne taustalle. Alla kuitenkin listaus siitä mitä asioita itse ainakin pohdin tai mitä kannattaa pohtia jos tuntuu, että asiat eivät ole vielä niinkuin haluaisit niiden olevan:

-paljonko on menoja kuussa (realistisesti) ja paljonko tulee tuloja, voiko menoja siirtää ja tasata kuukausille? Mihin menee eniten rahaa? Mihin haluat itse käyttää rahaa? Mihin sellaiseen rahaa menee mihin et halua käyttää rahaa?

-onko vakuutusturvasi ajantasalla? Oletko varautunut yllätyksiin tai miettinyt näitä? On ihan ok, jos et ole jos tämä on valintasi, mutta on hyvä olla tietoinen niistä riskeistä mitä voi elämässä tulla eteen 

-onko ns. turhia lainoja eli voisiko pienimmät maksaa pois ja yhdistellä vaikka yhdeksi jos lainoja on useita (jos olet opiskelija ja on muutakin lainaa onko järkevämpää muuttaa lainat esimerkiksi pienikorkoiseksi opintolainaksi jos tälle muuten ei olisikaan käyttöä?)

-mitkä ovat seuraavan viiden vuoden haaveet rahankäytön suhteen, jos haluat säästää mitä varten säästät? mikä on tavoitteesi (jokin tavoite on ehkä hyvä olla?) vai onko tavoite kenties pitää vain velat pienempinä

-Jos haluat ottaa velkaa mieti sitä miten takaisinmaksu on realistista ja miten olet varautunut yllätyksiin (?)

-Onko säästettynä 3-6 kuukauden puskurivarasto yllätyksiä varten/onko mahdollista säästää sellaista?

Osa kohdista esimerkiski puskurivarasto on itselläkin vielä hieman vaiheessa: tätä on hyvä suurentaa. Tuo kuitenkin mielenrauhaa ja vapautta valintoihin, kun ei tarvitse olla huolissaan talouden pienistä notkahduksista (jos auto hajoaa ja tarvitsee rempata, jää työttämäksi väliaikaisesti, haluaa hakeutua opintovapaalle, jos on lapsia ja lapsi sairastuu ym. )

Jatkossa koitan keskittyä muihin aihepiireihin, koska kuten alussa sanoin rahan tulisi olla siellä taustalla muttei selkein elämää ohjaava tekijä. Suunnitelmissa on ollut myös viikkorytmin muuttaminen niin, että mahdollisimman vähän tulisi katsottua tvtä/puhelinta ja aktivoiduttua enemmän muualle kuin kotiin tekemään/ lukemaan kirjoja kotona tai tekemään ylipäätään jotain sellaista, joka kehittää enemmän. En tiedä, olisitteko jatkossa kiinnostuneita lukemaan esimerkiksi viikon rakentumisesta tällä ajattelumallilla? Syksylle myös ajatuksena käydä tekemässä pari hotellimatkaa Suomessa ja näistä haluaisin myös blogata. Nämä ovat sellaisia asioita, jotka aiemmin hyvin toteutuvat elämässä, mutta ”aikuisuuteen siirtymisen” kynnyksellä ovat enemmän jääneet ja joita haluna on palauttaa.