Kehittyminen

Kehittyä. Kehittyminen. Kehitys.

Mietin montako kertaa tänään olen kuullut jo nuo sanat. Oiva tarina liittyy muutamia vuosia sitten hyödynnettyyn ilmaiseen personal trainer tapaamiseen. Tapaaminen meni jotenkin niin, että personal trainer kysyi missä haluaisin kehittyä. Olin juuri treenannut aiemmin muutamia vuosia todella tavoitteellisesti ja jo jonkin aikaa sillä hetkellä ottanut rauhallisesti ja koittanut rentoutua ja venytellä ja tehdä hieman muitakin asioita. Olin siinä vaiheessa kuitenkin kooltani sellainen, että tuloksena muutaman vuoden punttien kanssa riehumisesta kroppa oli aika jämerässä kunnossa. Oli lihasta, mutta myös hieman rehellistä karsia siinä päällä. Olin kuitenkin todella tyytyväinen itseeni ja siihen, että olin opetellut ottamaan rauhassa. Kun vastasin tälle kaverille että olen ihan tyytyväinen ja treenaan omaksi iloksi alkoi kysely siitä miksi en halua kehittyä tai enkö todella näe mitään sellaista minkä haluaisin pois. Totesin, että ei. En tällä hetkellä. Vastaus tuntui aiheuttavan hämmennystä. Ilmeisesti naiselta moinen vastaus ei ollut kovin tavallinen.

 

Tuntuu joskus, että meille perus tyytyväisille ei ole sijaa kaiken kehittymisen mukana. Kehittyminen on kuvaava ja kiva sana silloin kuin henkilö on valmis vastaanottamaan kehitystä ja sisäisesti siihen motivoiva. Kun joku kertoo minulle tarpeesta kehittyä aina ajatus ei ole kuitenkaan positiivinen. Mitä jos kokee olevansa jo riittävän hyvä? Eikö tilanteen ylläpito ole jo maali? Minne menenkin tuntuu yhteiskunta välillä hirvittävän suorituskeskeiseltä:

Pitää kehittyä töissä. Pitää opiskella samalla. Pitää kehittyä treeneissä. Pitää kehittyä niin, että on isompi asunto parin vuoden välein. Pitää kehittyä äitinä tai puolisona. Pitää kehittyä niin, että saa isomman auton.

 

Tiedättekö: ihmisen perustarkoitus ei ole kehittyminen vaan jotain aivan muuta. Elämä voi olla onnellisempaa vähemmällä. Elämä ei aina ole onnellisempaa vaikka kuinka kehittyy. Haastankin sinut kysymään itseltä myös: ketä varten sinä kehityt ja onko se omien haaveiden mukaista?

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään Syvällistä

Rairuohosta parvekekukaksi

IMG_1730.JPG

IMG_1731.JPG

IMG_1733.JPG

Lähikauppa myi ennen pääsiäistä kissanruohoa pääsiäisruohoksi. Näistä kasvoi kuitenkin niin makean näköisiä pikkukasvikkoja, että en pääsiäisen jälkeen raaskinut heittää niitä biojätteisiin. Sen sijaan kotoa löytyi pari vanhaa valkoista ruukkua ja päätin kasvatella näistä kesää kohti parvekekasveja. Mustaa multaa kaupasta ja voila. Nyt on valmiina nämä parvekeruohikot kun toukokuu koittaa. 

 

Tosi kiva oli myös tällä viikolla löydetty Clas Ohlsonilta ostettu solar lamp eli tämä aurinkolamppu. Se siis varaa auringosta virtaa ja palaa jopa kuusi tuntia ilta-aikaan. Ripustin tämän mukana tulevasta koukusta verhokiskoon ja on super kiva roikkuessaan ikkunalla. Suunnittelin käydä ostamassa näitä lisää, koska kappalehinta on vain nelisen euroa! 

 

Mitäs tykkäätte tästä ekologisesta parvekevaihtoehdosta?

Koti Sisustus DIY